Lähestyvä COP26






Marraskuinen COP26-ilmastokokous Glasgow’ssa siintää edessä. Koronapandemian vuoksi viivästyneeltä kokoukselta toivotaan paljon, mutta etukäteisanalyyseistä on ollut havaittavissa vähintäänkin lievää tappiomielialaa. Kokouksessa olisi tarkoitus saada kiristettyä Pariisin ilmastosopimuksen yhteydessä ilmoitettuja kansallisia sitoumuksia. Lähtötilanne ei kuitenkaan ole kehuttava. Kuten Carbon Action Tracker totesi syyskuisessa tiedotteessaan IPCC:n tuoreen raportin jälkimainingeissa, kuilu ilmastotavoitteiden ja sitoumusten välillä ei ole sanottavasti kaventunut, eikä luvattua ilmastorahoitusta köyhemmille maille ole saatu läheskään tarpeeksi. Useiden maiden esittämät nettonollatavoitteet eivät nekään nykyisellään ole uskottavia, koska konkreettinen polku päästöjen vähentämiseksi kunnolla jo seuraavan kymmenen vuoden aikana puuttuu. Syyskuussa ilmestyneen YK:n raportin viesti oli samansuuntainen: nykylinjalla globaalit päästöt uhkaavat kasvaa vuoteen 2030 asti.

Hiipuva kivihiilii

Parempia uutisia sen sijaan kuuluu kivihiilirintamalta: Pariisin sopimuksen jälkeen rakenteilla ja suunnitteilla olevien kivihiilivoimaloiden määrä on suorastaan romahtanut, kuten tässä Carbon Briefin vieraskirjoituksessa kerrotaan. Uusia voimaloita toki on edelleen rakenteilla, eli kivihiilen loppu ei ole vielä käsillä. Mutta koska merkittävä uusi rakentaminen on keskittynyt harvoihin maihin, suunta voisi kääntyä lopullisesti hyvin nopeasti – edelleen vahvasti kivihiileen nojaavan Kiinankin rakentamissuunnitelmat ovat kutistuneet alle neljännekseen vuodesta 2015. Kiinan lupaus lopettaa kivihiilivoimaloiden rahoitus ulkomailla nopeuttaisi toteutuessaan tätä kehitystä entisestään, vaikka se onkin pieni askel verrattuna kotimaiseen kulutukseen. Kivihiilen lopun alku on käynnissä, mutta loppuun on vielä matkaa.

Keitä olivatkaan keltaliivit?

Kolmen tutkijan analyysi Ranskan keltaliiviliikkeen näkemyksistä ilmestyi syyskuussa. Tutkija Giorgos Kallis tiivisti lopputuloksia Twitter-ketjussaan: toisin kuin julkisesta keskustelusta ja uutisoinnista voisi päätellä, keltaliivien joukossa oli jaettu näkemys tiukempien ilmastotoimien tarpeesta. Vain osa vastusti lähtökohtaisesti “hiiliveroa” – sen sijaan kritisoitiin sellaisia toteutustapoja, jotka lisäävät eriarvoisuutta. Sisäisesti kirjavaa liikettä ei siten voi perustellusti kutsua denialistisesti tai ympäristötoimien vastaiseksi. Artikkeli on erittäin hyödyllistä luettavaa kaikille ekologisesta siirtymästä, sen oikeudenmukaisuudesta ja poliittisesta hyväksyttävyydestä kiinnostuneille.

Lähde: BIOS-tutkimusyksikkö

Kuva: COP-26 / flickr  (CC BY-NC 2.0)