IPCC & IPBES: Ilmasto- ja biodiversiteettikriisien hillintä on sovitettava yhteen

Kesäkuussa julkaistiin ensimmäinen kansainvälisten ilmasto- ja biodiversiteettipaneelien IPCC ja IPBES yhteistyöllä laadittu työpajaraportti, Biodiversity and Climate Change. Työpaja käynnistyi viime vuoden joulukuussa, ja siihen osallistui paneelien valikoima 50-henkinen kummankin alan asiantuntijoiden joukko. Raportti on organisaatioiden yhteistyön ensimmäinen askel eikä sillä siksi ole vielä kummankaan virallisen raportin asemaa, mutta se on käynyt läpi laajan tieteellisen vertaisarvioinnin.

Kollaasin kuvat: Pixabay

Raportin pääsanoma on, että vaikka ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen väliset yhteydet on tunnustettu tieteessä jo pitkään, käytännössä ilmiöitä edelleen tutkitaan erillään, ja uhkien torjunnassa ja hillinnässä toimia ei juuri soviteta yhteen. Usein toimet ovat myös vakavassa ristiriidassa. Ilmastonmuutos aidosti globaalina prosessina ja biodiversiteetin rapautuminen lukemattomien paikallisuuksien mosaiikkina ovat hyvin erilaisia ilmiöitä, mutta niiden syyt ja vaikutukset kohtaavat monin tavoin lisäten ekologisten muutosten yllättävyyttä ja ennustamattomuutta.

Erillisenä pysytelleen tarkastelun vuoksi tarpeeksi huomiota ei ole kiinnitetty yhtäältä ilmasto- ja biodiversiteettitoimien synergioihin eli toimiin, jotka auttavat kummallakin suunnalla, eikä toisaalta konflikteihin toimien välillä. Esimerkiksi “luonnollisten ilmastoratkaisujen” kohdalla keskittyminen kapeasti mahdollisimman nopeaan hiilen sidontaan jättää huomiotta biodiversiteetin kannalta olennaiset pitkän aikavälin seuraukset sekä eriarvoistavat vaikutukset ihmisten hyvinvoinnille. Raportissa painotetaankin sellaista “luontoperustaisten ratkaisujen” (nature based solutions) määritelmää, joka edellyttää samanaikaista tukea ilmastonmuutoksen hillinnässä, biodiversiteetin tuessa ja inhimillisen hyvinvoinnin edistämisessä.

Tätä kuvataan “maisemalähestymistavalla”, jossa yksittäisten luonnon osien suojelun sijaan pyritään vaalimaan laajempia kokonaisuuksia ja niiden funktionaalisuutta. Raportissa peräänkuulutetaan perinteisten luonnonsuojelualueiden laajentamista mutta samalla yhtäältä niiden parempaa verkottumista ja toisaalta sitä, että luonnonjärjestelmien funktionaalisuuden turvaaminen myös suojelualueiden ulkopuolella on kriittisen tärkeää. Jokaisessa yksittäisessä tapauksessa “win-win”-ratkaisut eivät onnistu, mutta “win-win” -tavoitteen tulee ohjata laajempia kokonaisuuksia.

Tässä avainasemaan nousevat kummankin kriisin taustalla olevat suuret trendit, eli energian ja luonnonvarojen käytön jatkuva kasvu. Raportissa kyseenalaistetaankin näkyvästi bruttokansantuotteen käyttö yhteiskuntien menestystä mittaavana ja ohjaavana suureena ja muistutetaan, että tuotantotapojen lisäksi muutokset kulutuksessa ovat välttämättömiä.

Raportissa korostetaan biodiversiteettiä tukevien toimien paikallista ja alueellista omaleimaisuutta, joka juontuu yhtäältä ekologisista ja toisaalta yhteiskunnallisten olosuhteiden eroista. Tämä omaleimaisuus on muistettava silloinkin, kun pyritään hakemaan yhteensopivuutta globaalien ilmastotavoitteiden kanssa. Esimerkkeinä biodiveristeetin kanssa erittäin huonosti yhteensopivista ilmastotoimista nostetaan erityisesti bioenergian laajamittainen käyttö sekä monokulttuurinen metsittäminen – yhtäältä monilajisten metsien tuhon “korvaajaksi”, toisaalta metsittäminen ekosysteemeihin, joissa aiemmin ei ole kasvanut puita.

Lyhyt raportti kärsii toki laajoja asiakokonaisuuksia syleilevästä otteestaan, mutta se onkin toisaalta keskustelunavaus ja pyrkimys käynnistää jatkuva yhteistyö näiden erillään pysytelleiden alueiden välillä. Science Media Centren keräämissä tutkijoiden reaktioissa tämä nousee toistuvasti esiin olennaisten kritiikkien ohella.

IPCC:n tulevan raportin luonnos julki

Uutistoimisto AFP sai kesäkuussa haltuunsa luonnoksen tulevasta IPCC:n raportista. Luonnoksesta uutisoitiin laajalti maailman lehdistössä, ja Ylekin käsitteli sitä 23.6. Hyvän englanninkielisen tiivistelmän voi lukea täältä. Luonnoksesta nouseva pääviesti on, että vaaralliset ilmastonmuutoksen seuraukset koetaan huomattavasti aikaisemmin ja todennäköisemmin kuin aiemmin on oletettu, ja vanha kahden asteen “turvaraja” on osoittautumassa toivottua turvattomammaksi (toki tämä perusviesti näkyi jo vuoden 2018 “puolentoista asteen raportissa ”). Luonnoksen perusteella vaikuttaa myös siltä, että nopeita ja peruuttamattomia muutosprosesseja käynnistävät “keikahduspisteet” ovat tulevassa raportissa aiempaa näkyvämmässä asemassa. Aiemmin kesäkuussa Helsingin Sanomat uutisoikin uudesta tutkimuksesta keikahduspisteiden vaaroista – siinä niin ikään korostui kahden asteen lämpenemisen turvattomuus.

Lähde: BIOS