Pohjoisen jäämeren tutkimusmatkan viimeinen osuus käynnistyy – tutkijat valmistautuvat reissuun karanteenissa

Kaikkien aikojen merkittävin Pohjoisen jäämeren tutkimushanke MOSAiC on kääntymässä loppusuoralle. Ilmatieteen laitoksen tutkijat Roberta Pirazzini ja Henna-Reetta Hannula osallistuvat hankkeen kenttämatkan viimeiselle osuudelle, joka alkaa elokuussa.

Ilmatieteen laitoksen tutkijat Roberta Pirazzini (oikealla) ja Henna-Reetta Hannula juuri ennen karanteenin alkua hotellin edustella Bremerhavenissa Saksassa. Kuva: Roberta Pirazzini

Polarstern-tutkimusalus on ajelehtinut jäiden mukana Pohjoisella jäämerellä viime vuoden lokakuusta alkaen. Tällä hetkellä alus on Framinsalmessa, Grönlannin ja Huippuvuorten välissä. Aluksen kyydissä on kansainvälinen tutkijaryhmä, johon Ilmatieteen laitoksen tutkijat Roberta Pirazzini ja Henna-Reetta Hannula piakkoin liittyvät.

Pirazzini ja Hannula valmistautuvat matkaan viettämällä parhaillaan kahden viikon karanteenia hotellissa Saksan Bremerhavenissa. Varsinaiselle matkalle he lähtevät 3. elokuuta venäläisen Akademik Tryoshnikov -jäänmurtajan kyydissä ja saapuvat Polarsternille 2–3 viikkoa myöhemmin.

Tutkimuskohteena albedo eli pinnan heijastavuus

Roberta Pirazzini ja Henna-Reetta Hannula tutkivat lunta ja jäätä eri menetelmin osana MOSAiC-hankkeen jääntutkimusryhmää. Heidän tavoitteenaan on selvittää lumen ja jään pinta-albedoa eli sitä, miten niiden pinta heijastaa auringon säteilyä. Pinnan albedo vaikuttaa siihen, miten jää ja lumi sulavat. Kuluva vuodenaika on albedon mittaamiselle mielenkiintoinen.

”Jää on nyt kesän aikana muodostelma vanhaa valkoisempaa jäätä ja nuorta sinisempää jäätä. Seassa on myös sulia alueita. Vaaleammat alueet heijastavat säteilyä enemmän kuin tummemmat alueet. Syksyn mittaan pääsemme tutkimaan, miten pinta-albedo muuttuu, kun jäälle sataa lunta ja jää paksuuntuu”, kertoo erikoistutkija Roberta Pirazzini.

Merijään pinta-albedoa on havainnoitu kenttätutkimuksissa muutaman kerran aiemmin loppukesän ja syksyn aikana, mutta ei koskaan nykyisissä olosuhteissa, joissa jää on näin ohut. Lisäksi tutkijoilla on nyt käytössään aiempaa suurempi määrä mittauslaitteistoa.

Tutkimusta tehdään sekä jään pinnalle pystytettyjen, kiinteiden mittauspisteiden että jään yllä lennätettävien droonien avulla. Drooneilla saadaan luotua linkki pistemäisiin, jään pinnalla tehtyihin mittauksiin ja satelliiteista tehtyihin mittauksiin.


Henna-Reetta Hannula harjoitteli droonin käyttämistä Haltialassa Helsingissä kesällä 2020. Kuva: Timo Vihma

”Tavoitteena on tulosten perusteella kehittää ja validoida menetelmiä, joilla arktisen alueen pinta-albedoa voidaan jatkossa selvittää entistä tarkemmin satelliittien avulla”, Roberta Pirazzini sanoo.

Haasteina ohut jää ja jääkarhut

Tutkimusolosuhteet Pohjoisella jäämerellä ovat läpi vuoden haastavat, mutta loppukesä tuo mukanaan lisähaasteen.

”Tähän vuodenaikaan jään paksuus on pienimmillään, ja mahdollisuus jään rikkoutumiseen suurimmillaan. Koska tutkimusta tehdään merijään päällä, on tutkimusryhmän oltava valmis evakuoimaan itsensä ja tutkimusvälineistö tarvittaessa ripeästi”, kertoo tutkija Henna-Reetta Hannula.

Polarstern-aluksen reitti vie jatkuvasti myös lähemmäs jään reunaa. Mitä lähemmäs merijään reunaa tullaan, sitä enemmän jääkarhuja alueella esiintyy. Koulutetut jääkarhuvahdit turvaavat tutkijoiden työtä aina, kun he poistuvat alukselta jäälle.

MOSAiC-hankkeen kenttämatka alkoi vuoden 2019 syyskuussa Norjan Tromssasta. Kenttämatkan viimeinen osuus päättyy 12. lokakuuta, jolloin Polarsternin on määrä saapua Bremerhavenin satamaan. Saksalaisen Alfred Wegener -instituutin johtamassa retkikunnassa on yhteensä 600 osallistujaa, joista puolet on tutkijoita. Tutkimuksen tekoon osallistuu tutkijoita yhteensä 17 maasta.

Lähde: Ilmatieteen laitos