Ympäristömuutokset vaikuttavat yhä enemmän laitumiin ja poronhoitoon

Laidunympäristöjen muutokset johtuvat useista syistä ja vaikuttavat poronhoitoon monin tavoin. Samalla poronhoidon kestävyyteen, kannattavuuteen ja elinvoimaisuuteen vaikuttavat monet laitumista, poronhoitohoitomenetelmistä ja ympäröivästä yhteiskunnasta riippuvat tekijät, selviää Luonnonvarakeskuksen (Luke), Helsingin yliopiston, Lapin yliopiston Arktisen keskuksen ja Ympäristökeskuksen raportista.

Yhteenveto poron merkityksestä ekosysteemien toiminnasta

Kestävä biotalous porolaitumilla -hankkeen (KEBIPORO) vetäjän, Luken erikoistutkija Jouko Kumpulan mukaan porojen talvilaidunten nykytilan parantamiseksi ja poronhoidon kestävyyden edistämiseksi tulisi suunnitella ja toteuttaa sellaisia pitkäkestoisia porolaidunten käyttö- ja hoitosuunnitelmia, jotka ottavat huomioon paliskuntien erityispiirteet.

Vuosina 2018–2019 toteutettuun hankkeen yhteenvetoraporttiin koottiin maa- ja metsätalousministeriön vetämälle porolukutyöryhmälle tuotetut osaraportit sekä esitetyt suositukset laidunten käytön ja porotalouden kestävyyden edistämiseksi.

Hankkeessa tarkasteltiin poromäärien vähennysten, laidunkierron järjestämisen ja laidunmetsien ikärakenteen muutosten vaikutuksia jäkälälaidunten elpymisnopeuteen sekä poronhoidon tuottavuuteen ja tuloihin. Myös poronlihantuotannon kannattavuuden eroja ja siihen vaikuttavia tekijöitä vertailtiin. Hankkeessa koottiin myös yhteen tämän hetkistä tutkimustietoa porojen laidunnuksen vaikutuksista laidunten ekologiseen tilaan ja maaperän hiilivarastoihin. Tämän lisäksi tarkasteltiin poronhoidon sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävyyteen vaikuttavia tekijöitä.

Laidunten tilaan ja poronhoidon kestävyyteen vaikuttavat useat tekijät

Porojen laidunnuksen ohella myös metsätalous, maankäyttö ja ilmastonmuutos vaikuttavat yhä enemmän talvilaidunten määriin, tilaan ja käytettävyyteen. Samalla useat laitumista, ympäröivästä yhteiskunnasta ja poronhoitohoitomenetelmistä riippuvat tekijät heijastuvat poronhoidon kestävyyden osa-alueisiin. Metsätalouden ja maankäytön vähentäessä, heikentäessä ja pirstoessa parhaita laidunalueita laidunten kestävä käyttö myös poronhoidossa tulee entistä vaikeammaksi.

– Porolaitumilla tapahtuneita muutoksia ja niiden seurauksia tulee tarkastella huomioimalla kokonaisvaltaisesti kaikki ne tekijät, jotka muuttavat laidunympäristöjä, toteaa Jouko Kumpula.

Porojen laidunnus kuluttaa erityisesti jäkäliköitä ja karumpia luontotyyppejä, mutta toisaalta hillitsee ilmastonmuutoksen aiheuttamaa tunturialueiden pensoittumista. Ravinteisilla luontotyypeillä laidunnus puolestaan edistää biologista monimuotoisuutta. Porojen laidunnus ei näytä vähentävän maaperän hiilivarastoja metsä- ja tunturialueilla.

Useimmissa paliskunnissa jäkäliköiden kunnon parantaminen pelkästään poromääriä vähentämällä vaatisi poronhoidon kannattavuuteen ja jatkuvuuteen hyvin rankasti vaikuttavia, pitkäkestoisia toimia. Tällä olisi myös monia kielteisiä vaikutuksia poronhoitajayhteisöihin ja saamelaiskulttuurin.

– Toisaalta laitumia säästäviä ja parantavia toimia tulisi edistää ja ottaa käyttöön niin poronhoidossa kuin myös metsätaloudessa ja maankäytössä. Laidunten tilan heikkeneminen pudottaa poronhoidon tuottavuutta ja kannattavuutta sekä lisää porojen ruokinnan tarvetta ja hoitokustannuksia vähentäen elinkeinon taloudellista kestävyyttä pidemmällä aikavälillä.

Taloudellisen kestävyyden ohella myös poronhoidon sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys voi heikentyä monien laitumia heikentävien ja poronhoidon tuottavuutta pudottavien tekijöiden seurauksena.

Ilmastonmuutos tuntuu yhä enemmän poronhoidon arjessa

Ilmaston lämmetessä varpujen, muiden putkilokasvien ja sammalten määrä lisääntyy, ja jäkälien osuus kasvillisuudessa vähenee. Tämä vähentää entisestään poroille luontaisen talviravinnon saantia.

Porojen ravinnonhankintaa vaikeuttavat myös alku- ja keskitalvella yhä tyypillisemmät epävakaat, lämpimät ja sateiset säät, joiden seurauksena kasvillisuus ja lumikerrokset jäätyvät. Tällainen kehitys jatkuu todennäköisesti myös tulevaisuudessa.

– Poronhoidon arjessa joudutaan reagoimaan yhä useammin poikkeuksellisiin sää- ja lumiolosuhteiden muutoksiin. Tarve ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia hillitsevien ja estävien sopeutumiskeinojen kehittämiseen on ilmeinen, toteaa Kumpula.

KEBIPORO-hankkeen suositukset

KEBIPORO-hankkeessa ja porolaiduninventoinnissa tuotettujen tietojen ja johtopäätösten perusteella ehdotettiin erilaisia toimenpiteitä, joiden avulla porolaidunten kestävää käyttöä sekä luonnonlaitumiin perustuvan poronhoidon elinvoimaisuutta voitaisiin tukea, ja edistää.

Porolaidunten nykytilan ja käytettävyyden parantamiseksi tarvittaisiin poronhoitoalueen eri osiin paliskuntien erityispiirteet huomioivia kokonaisvaltaisia, pitkäkestoisia porolaidunten käyttö- ja hoitosuunnitelmia.
Laidunkiertojärjestelmiä tulisi kehittää ja poromääriä säädellä sopivaksi erilaisille laiduntyypeille ja laidunalueille. Yhtenäisimmät jäkälikköalueet tulisi suojata porojen kesäaikaiselta laidunnukselta ja tallaukselta.
Porotalouden kestävyyden kehittämisessä tulisi huomioida ekologisten kriteerien ohella myös poronhoidon taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden kriteerit ja edellytykset.
Teurastussuunnitelmien ja poronhoitotöiden tekeminen ja toteuttaminen tulisi tehdä siten, että poromäärät pysyvät suurempien sallittujen eloporolukujen sallimissa rajoissa ja porot kootaan ja käsitellään mahdollisimman tarkoin ja kattavasti.
Porojen aiheuttamien haittoja maanviljelylle, asutukselle, liikenteelle ja lomarakentamiselle tulisi vähentää tai estää mm. laidunten käytön suunnittelulla. Paliskuntien välistä yhteistyötä tulisi myös kehittää sekä joissain tapauksissa paliskuntia mahdollisesti yhdistää toimivimpien laidunkokonaisuuksien aikaan saamiseksi.
Poronhoidolle tulisi laatia sopeutumisstrategia ilmastonmuutokseen sekä kehittää ja tukea toimivien ja hyvien käytäntöjen käyttöönottoa muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa.
Paliskunnille tulisi kehittää ja tuottaa karttapohjaisia järjestelmiä, työkaluja ja aineistoja, joilla ne voisivat suunnitella ja toteuttaa toimivia laidunten käyttö- ja hoitosuunnitelmia.
Poronhoitajien liikkeenjohto-osaamista tulisi myös lisätä koulutuksella ja neuvonnalla sekä yritysvalmennuksella, joissa entistä selkeämmin kiinnitetään huomiota yritysten vahvuuksiin ja heikkouksiin. Yrittäjien käyttöön tulisi myös kehittää työkaluja, joilla he pystyisivät analysoimaan yrityksensä tuloksia ja etsimään niistä kehitettävät alueet.
Poronhoidolle tärkeiden jäkälä- ja luppolaidunalueiden säästäminen hakkuilta tai varovainen käsittely turvaisi tärkeiden talvilaidunalueiden säästymistä. Metsän peitteisyyttä, monipuolista ikärakennetta ja kerroksellisuutta ylläpitävien metsänkäsittelymenetelmiä tulisi kehittää ja ottaa käyttöön laajemmin poronhoitoalueella. Laidunmetsissä tulisi myös kiinnittää huomiota hakkuutähteiden keruuseen ja liian tiheiden taimikoiden harvennuksiin.
Metsätalouden ja porotalouden välisiä neuvottelu-, vuorovaikutus-, tiedotus- ja tiedonsiirtojärjestelmiä tulisi kehittää.
Maankäytön suunnittelussa ja toteutuksessa tulisi pyrkiä säästämään maankäytöltä ja rakentamiselta säästyneet rauhalliset laidunalueet uusilta maankäyttöhankkeilta.
Myös maankäytön suunnittelussa tulisi edelleen kehittää neuvottelu-, tiedonsiirto- ja vuorovaikutusjärjestelmien maankäytön suunnittelusta vastaavien tahojen ja poronhoidon välille.