Metsien paikkalinnut vähenevät hakkuiden lisääntyessä

Uuden tutkimuksen mukaan metsissä ympäri vuoden elävien paikkalintulajien kannat pienenivät hakkuiden lisäännyttyä. Lajien kannat vähenivät sekä suojelualueiden ulkopuolella että myös suojelualueilla, erityisesti Etelä-Suomessa, missä suojelumetsien osuus kaikista metsistä on hyvin pieni. Monet lajit kuitenkin säilyivät suojelualueilla Pohjois-Suomessa, missä suojeltuja metsiä on huomattavasti enemmän.
Hömötiainen. Kuva: Juha Laaksonen.

Paikkalinnuista merkitsevästi vähenivät tutkimusjakson aikana hömö- ja töyhtötiainen, kuukkeli, pyy ja käpytikka. Neljä viidestä vähentyneestä lajista on levinneisyydeltään ja runsaudeltaan eteläisiä, ja niiden tulisi hyötyä ilmaston lämpenemisestä. Vähentyneiden lajien on todettu kärsivän voimaperäisestä metsätaloudesta avohakkuineen.

Harmaapäätikka runsastui, mutta sen kannan kasvu johtui todennäköisesti ilmaston lämpenemisestä. Muurahaisten syöjänä harmaapäätikka hyötyy suuresti lumettomista ja vähälumisista talvista.

Tutkimuksessa verrattiin 15:n metsien paikkalintulajin kannanmuutosta vuosittain samana säilyneiden hakkuumäärien (vuodet 2006–2011) ja määrältään kasvavien hakkuiden aikana (2012–2018). Tutkimuksessa tarkasteltiin metsien paikkalintujen tiheysmuutoksia suojelualueilla ja suojelualueiden ulkopuolella näiden kahden jakson välillä.

Pienet suojelualueet eivät riitä

Lajien trendit eivät keskimäärin eronneet merkitsevästi suojelualueiden ja suojelualueiden ulkopuolisten alueiden välillä. 15 lajista kuitenkin 10 oli levinneisyydeltään ja runsaudeltaan keskittynyt Etelä-Suomeen, jossa metsiä on suojeltu vain vähän verrattuna Pohjois-Suomeen. Näin ollen metsätalouden vaikutukset heijastuvat erityisesti Etelä-Suomen suojelualueiden paikkalintukantoihin.

Esimerkiksi voimakkaasti taantunut hömötiainen väheni Etelä-Suomessa sekä suojelualueilla että suojelualueiden ulkopuolella. Sen sijaan Pohjois-Suomessa sen kanta säilyi suojelualueilla vakaana, vaikka se sielläkin väheni suojelualueiden ulkopuolella. Pohjois-Lappiin keskittyvän vanhoja metsiä suosivan lapintiaisen kannassakaan ei havaittu muutoksia, koska lajin ydinlevinneisyysalueella lähes puolet metsistä on suojeltu.

Tutkimuksen perusteella suojelualueverkon laajuudella ja suojelualueiden ulkopuolisten metsien hakkuiden voimakkuudella on ratkaiseva merkitys metsien paikkalintulajien säilyttämisessä. ”Mikäli suojeltujen metsien osuus maisemassa on pieni, suojelualueiden ulkopuolisten talousmetsien voimaperäiset hakkuut heijastuvat haitallisesti myös suojelualueiden metsien lintupopulaatioihin”, toteaa johtava tutkija Raimo Virkkala Suomen ympäristökeskuksesta.

Laaja-alaista yhteistyötä

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten hakkuut vaikuttavat metsien paikkalintukantoihin ja heijastuvatko lisääntyvät hakkuut myös suojelualueiden paikkalintukantoihin. Tutkimuksen paikkalinnut olivat metsäkanalintuja, tikkoja ja metsien varpuslintuja, kuten tiaisia.

Tutkimuksessa käytettiin sekä Metsähallituksen Luontopalvelujen keräämää suojelualueiden linjalaskenta-aineistoa että Luonnontieteellisen keskusmuseon koko maan käsittävää vakiolinja-aineistoa. Mukana olleiden linjojen yhteispituus oli yli 20 000 kilometriä. Lintuharrastajat ovat tehneet korvaamattoman työn lintulaskennoissa.

Tutkimus on tehty yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen SYKE, Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon LUOMUS ja Metsähallituksen Luontopalvelujen tutkijoiden kanssa. Se on osa ympäristöministeriön rahoittamaa ”Suojelualueverkosto muuttuvassa ilmastossa -hanketta (SUMI)” sekä Strategisen Tutkimuksen Neuvoston rahoittamaa IBC-Carbon -hanketta.

Tutkimus on julkaistu tieteellisessä sarjassa Biological Conservation: Virkkala, R., Lehikoinen, A. & Rajasärkkä, A.: Can protected areas buffer short-term population changes of resident bird species in a period of intensified forest harvesting?

Lisää aiheesta
Lähde: SYKE