SYKE Policy Brief: Ekologiset kompensaatiot kannattaa ottaa käyttöön luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi

Ekologisessa kompensaatiossa esimerkiksi rakentamisen tai teollisuuden aiheuttama paikallinen haitta hyvitetään parantamalla luonnon monimuotoisuutta toisaalla. Lähtökohtana on, että kompensoinnin maksaa haitan aiheuttaja. Lainsäädännöllä tulee luoda kompensaatiolle pelisäännöt, todetaan tänään julkaistussa SYKE Policy Briefissä. Julkaisu on suunnattu päättäjille ja yrityksille.


Luonnon monimuotoisuus vähenee koko ajan maailmanlaajuisesti, ja uusia keinoja tarvitaan monimuotoisuuskadon pysäyttämisksi. Suomessa on kiinnostusta  kompensaatioiden kehittämiseen: ekologisten kompensaatioiden pilotointi on nostettu mukaan kevään 2019 hallitusohjelmaan.

Kompensaatiot kannattaa ottaa käyttöön tilanteissa, joissa ihmisen luonnolle aiheuttamaa haittaa ei kokonaan pystytä välttämään. Hyvitys voi olla esimerkiksi maatalouden perinneympäristöjen kunnostamista tai ojitettujen soiden ennallistamista. Lähtökohtana tulee olla, että kompensoinnin maksaa haitan aiheuttaja. Kompensaation kustannus voidaan viedä tuotteiden hintoihin.

Lainsäädännöllä tulee luoda kompensaatiolle pelisäännöt joissa määritellään luontoheikennyksen aiheuttajan ja hyvityksen tuottajat oikeudet ja velvollisuudet. Toiminnan tulee olla läpinäkyvää. Parhaiden ratkaisujen keittämiseksi tarvitaan huolella toteutettuja kokeiluja.

Kompensaatioita luonnon hyöty edellä

Kompensaatioiden suunnittelu ja kokeilu tulisi tehdä luonnon etua ajatellen. ”Kompensaationa tehtävät toimenpiteet voivat olla monimuotoisuudelle hyödyllisiä, jos ne ovat aidosti uusia, siis sellaisia joihin ei vielä ole muuta velvoitetta. Tätä kutsutaan lisäisyysperiaatteeksi, eli kompensaatiolla ei pidä korvata jo olemassa olevia luonnon monimuotoisuuden turvaamisen ohjauskeinoja tai hyviä käytäntöjä”, tarkentaa suunnittelija Minna Pekkonen SYKEn biodiversiteettikeskuksesta.

SYKEssä on tehty selvitys Suomen luontotyyppien soveltuvuudesta ekologiseen kompensaatioon. ”Ekologisen kompensaation arvioimisen pitää perustua tietoon luontotyypin uhanalaisuudesta ja harvinaisuudesta sekä kunnostamisen tai ennallistamisen osaamisesta ja keinoista. Arviointi on aina tehtävä kohdekohtaisesti. Kompensaatiohyvityksiä voidaan tuottaa parhaiten niillä luontotyypeillä, joiden ennallistaminen tai hoito osataan jo. Esimerkiksi monien uhanalaisten niittytyyppien arvioidaan soveltuvan kompensaatioon, sillä hoitamalla voidaan parantaa niiden lajiston elinmahdollisuuksia ja ehkäistä umpeen kasvamista”, kertoo ryhmäpäällikkö Anne Raunio SYKEn biodiversiteettikeskuksesta.

On myös olemassa harvinaisia luontotyyppejä ja yksittäisiä, ainutlaatuisia luontokohteita, joiden menetyksiä ei kompensaation keinoin voi korvata.

Hyvityskohteiden harkitulla sijoittamisella voidaan tukea jo olemassa olevaa luonnonsuojelualueiden verkostoa.

Vesivoimaloiden haittoja voitaisiin kompensoida

”Konkreettisia hyötyjä ekologisen kompensaation käyttöönotto voisi tuottaa myös virtavesistöissä. Luontaisen virtaaman vaihtelun palauttaminen, uusien elinympäristöjen rakentaminen ja muut kunnostustoimenpiteet parantaisivat virtavesien kalastoa ja lisäisivät luonnon monimuotoisuutta”, arvioi erikoistutkija Saija Koljonen SYKEn vesikeskuksesta. ”Niiltä osin kun olemassa olevien vesivoimaloiden haittoja ei voida vähentää paikan päällä, voisi esimerkiksi vesivoiman tuotannon ja säätövoiman kannalta vähämerkityksellisten patoja purkaminen, olla sopiva ekologisen kompensaation keino. Tämä edellyttäisi muutoksia lainsäädäntöön.”

Maankäytön muutokset ovat suuri uhka luonnon monimuotoisuudelle. Kompensaatiot eivät yksin pysäytä monimuotoisuuskatoa, mutta kompensaatiotarpeen arviointi tekee luonnolle aiheutettavan haitan näkyvämmäksi. Tämä yhdessä kompensointikustannusten kanssa voi kannustaa välttämään haitan aiheuttamista. Ekologisen kompensaation käyttö tukisi osaltaan siirtymistä kestävämpään luonnonvarojen hyödyntämiseen ja maankäyttöön.
Lähde: SYKE