 |
| Keltasompasammal Splachnum luteum on Suomessa vielä elinvoimainen, mutta EU:n alueella vaarantunut (VU) laji. Kuva Kimmo Syrjänen. |
Vuoden 2010 uhanalaisuusarviointiin verrattuna 190 lajin uhanalaisuusluokka on heikentynyt ja vain 24 lajin parantunut. Muutokset liittyvät etenkin tuoreen arvioinnin edellistä arviointia tiukempaan kriteerien tulkintaan ja lisääntyneeseen tutkimustietoon ilmaston lämpenemisen vaikutuksista. Tästä syystä sammalten uhanalaistumiskehityksen vertailu 2010 ja 2019 arviointien välillä ei ole mielekästä. mutta On kuitenkin selvää ettei sammalten uhanalaistumiskehitystä ole onnistuttu Suomessa pysäyttämään.
Uhanalaisten sammalten elinympäristöissä korostuvat tunturipaljakat (36 % uhanalaisista sammalista) ja kalkkikalliot (16 %). Noin puolet kummankin elinympäristön sammalista on uhanalaisia. Myös metsissä ja Itämeren rannoilla on paljon uhanalaisia sammalia.
Ilmastonmuutos sekä metsänkäsittely heikentävät sammalten elinympäristöjä
Tärkeimmät sammalten elinolosuhteita heikentävät tekijät ovat ilmastonmuutos erityisesti Lapin tunturiseuduilla, metsien talouskäyttö ja vesitalouden häiriintyminen ojitusten vuoksi. Lähteikköjen ja lähdesoiden lajeja uhkaa lisäksi pohjaveden otto. Itämeren rantojen sammalet kärsivät umpeenkasvusta ja rehevöitymisestä, joiden vaikutusta ilmastonmuutos lisää.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksia tunturien lumenviipymistä riippuvaiseen lajistoon pystyttiin arvioimaan aiempaa paremmin lumenviipymien sulamisesta tehdyn mallinnuksen ansiosta. Toisaalta ilmastonmuutoksen aiheuttamia uhkia muissa tunturielinympäristöissä, metsävyöhykkeestä puhumattakaan, ei pystytty arvioimaan.
 |
| Lumenviipymät ja jäätiköt hupenevat koko Euroopassa. Suomen Käsivarren suurtunturit ovat merkittävä esiintymisalue monelle Euroopassa uhanalaiselle lumenviipymiä tarvitsevalle arktis-alpiinisille sammallajille. Esimerkiksi napakinnassammal Scapania spitsbergensis on Suomessa vaarantunut (VU) ja koko EU:n alueella erittäin uhanalainen (EN). Muita esimerkkejä lumenviipymistä riippuvaisista sammalista ovat paljakkakinnassammal Scapania kaurini, joka on Suomessa erittäin uhanalainen (EN) ja äärimmäisen uhanalainen (CR) tunturikehräsammal Moerckia blyttii. Kuvassa heinäkuista tunturimaisemaa Mallan luonnonpuistosta Kilpisjärveltä. Kuva Kimmo Syrjänen. |
Metsäympäristöissä lajiston tilaa heikentää vanhojen metsien vähentyminen, lahopuun puute ja ojitus. Noin 54 lajia eli 26 % kaikista metsien sammalista on uhanalaisia. Vaikka lahopuun määrä on Etelä-Suomen metsissä jonkin verran lisääntynyt, uusia elinympäristöjä ei muodostu talousmetsiin nykyisin metsänkäsittelymenetelmin, ja harvassa sijaitsevat uhanalaisten lajien populaatiot eivät onnistu leviämään uusille alueille. Lahopuujatkumon ja kostean pienilmaston säilyminen on haasteellista myös pienillä suojelualueilla. Haavan heikko uudistuminen liian tiheän hirvieläinkannan vuoksi heikentää tiettyjen haavan rungoilla kasvavien lajien kuten haapariippusammalen ja aarnihiippasammalen kantoja niin suojelualueilla kuin talousmetsissä.
Suojelutoimien tueksi kaivataan lajistokartoituksia ja seurantaa
Uhanalaisuusarviointia vaikeuttaa se, että tietoa lajiston runsaudessa tapahtuneista muutoksista on usein vähän. Etenkin rantojen ja tunturien uhanalaisten lajien seuranta on ollut hyvin puutteellista. Ilmastonmuutoksen vaikutusten seuranta etenkin lumenviipymillä tulisi käynnistää välittömästi.
 |
| Harsosammal Trichocolea tomentella kasvaa lähdehetteiköissä ja tihkupinnoilla. Vaarantuneen (VU) lajin kasvuympäristöt ovat taantuneet aikojen saatossa mm. metsäojitusten vuoksi. Nykyiset kasvupaikat ovat usein metsälain ja vesilain turvaamia elinympäristöjä ja ne säästetään tavallisesti metsänkäsittelyn yhteydessä, merkittävin uhka niille on nykyisin pohjaveden otto ja ojitusten etävaikutukset. Laji on silmälläpidettävä (NT) koko Euroopassa. Kuva Kimmo Syrjänen. |
Uhanalaisen sammallajiston esiintymäkeskittymien ja arvokkaiden elinympäristöjen lajiston selvittämistä tarvitaan niin vapaaehtoisen suojelun kohdentamiseen kuin uhanalaisuuden arvioinnin vaatiman tietopohjan ylläpitoon. Tietoja tarvitaan myös muuhun maankäytön suunnittelutyöhön, kuten kaavoitukseen. Arvokkaiden elinympäristöjen verkoston kehittäminen ja lajien esiintymien huomiointi metsätalousalueilla ovat tärkeitä keinoja monimuotoisuuden köyhtymisen torjumiseksi. Myös kaikki toimenpiteet, jotka edistävät ilmastonmuutoksen torjuntaa, ovat avuksi monimuotoisuuden köyhtymisen ja uhanalaistumiskehityksen pysäyttämisessä.
Lue lisää uhanalaisuusarvionnista
Lähde: SYKE