Itämeren lämpeneminen voimistaa sinileväkukintoja

Itämeri on lämmennyt vuoden 1990 jälkeen keskimäärin lähes 2 °C, Suomen merialueet vieläkin enemmän. Ravinnekuormituksen selvä aleneminen on jatkunut tämän vuosituhannen puolella, mutta hapettomien alueiden pinta-ala on ennätystasolla.
Purjevene sinileväpuurossa. Sinileväkukintaa Suomenlahdella kesällä 2018. © Kuva: Rajavartiolaitos.


Itämeren suojelukomissio HELCOMin mukaan Itämeren pintalämpötilan vuosikeskiarvo kohosi viime vuonna ennätystasolle. Mittaushistorian korkein lämpötila avoimella Itämerellä, 27 °C, mitattiin tasan vuosi sitten 25.7.2018. Viimeisten 100 vuoden aikana Itämeri on lämmennyt 0,3 °C vuosikymmentä kohti, vuoden 1990 jälkeen kuitenkin selvästi nopeammin, 0,59 °C vuosikymmenessä. Sinilevien määrä on lisääntynyt tilastollisesti merkitsevästi Suomenlahden, Ahvenanmeren ja Selkämeren avomerialueilla viimeisten noin 40 vuoden aikana.

Meriveden keskilämpötila Utössä 5, 50 ja 90 metrin syvyydessä
Meriveden lämpötilan kehitys Utössä vuodesta 1900. © Lähde: Laakso ym. 100 years of atmospheric and marine observations at the Finnish Utö Island in the Baltic Sea. Ocean Science, 14, 617-632, 2018


Hapettomuus ennätyslaajaa

Itämeren hapettomien pohjien pinta-alan 10-kertaistuminen viime vuosisadan alusta johtuu ensisijaisesti ihmisen aiheuttaman ravinnekuormituksen seurauksena kiihtyneestä rehevöitymisestä. Vuonna 2018 hapettoman pohjan pinta-ala laajeni Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitoksen (SMHI) mukaan uusiin ennätyslukemiin. Viime vuosikymmeninä negatiiviseen kehitykseen on jo vaikuttanut myös meren nopea lämpeneminen. Lämpimämpään veteen liukenee vähemmän happea ja samalla happea kuluttava hajotustoiminta kiihtyy. Hapettomissa olosuhteissa meren pohjasedimentistä vapautuu suuria määriä sinileväkukintoja ruokkivaa fosforia.

Science-tiedelehdessä viime vuonna julkaistun artikkelin mukaan maailman merialueilla hapettoman vesimassan tilavuus on nelinkertaistunut vuoden 1950 jälkeen. Syyt ovat samat kuin Itämerellä: ihmisen aiheuttama ravinnekuormitus ja ilmaston lämpeneminen.

Ravinnekuormitus edelleen liian suurta

Huolimatta siitä, että Itämeren fosfori- (-25 %) ja typpikuormitus (-12 %) ovat alentuneet selvästi vuosituhannen vaihteen jälkeenkin, ravinnekuormitus ylittää edelleen HELCOMin vuoden 2013 ministerikokouksessa asetetut tavoitteet. Suomessa kuormituksen vähennystavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta keskeistä on maatalouden ravinnepäästöjen parempi hallinta. Samaan aikaan kun pistelähteistä peräisin oleva ravinnekuormitus on meillä alentunut merkittävästi viime vuosikymmenien aikana, ovat toimenpiteet hajakuormituksen vähentämiseksi tuottaneet vaatimatonta tulosta.

Ympäristöministeriön viime vuonna käynnistämän kolmivuotisen (2019 - 21) vesiensuojelun tehostamisohjelman 45 miljoonan euron kokonaissummasta yli puolet onkin päätetty käyttää maatalouden vesiensuojelun uusiin innovatiivisiin menetelmiin. Kuormituksen vähennystavoitteiden täysimääräinen saavuttaminen edellyttää kuitenkin myös jo käytössä olevien maatalouden vesiensuojelutoimien oleellista tehostamista sekä nykyistä parempaa kohdentamista.

Kulutuksen hiili- ja ravinnejalanjälki kestämättömän suuri

Itämeren hyvän tilan saavuttaminen edellyttää ravinnekuormituksen vähentämisen ohella ilmaston lämpenemisen nopeaa hillitsemistä. Suomessa kotitalouksien kulutus muodostaa kaksi kolmasosaa kulutusperusteisista kasvihuonekaasupäästöistä. Vuoden 2000 jälkeen hiilijalanjälki on kasvanut 12 %. Kotitalouksien kulutuksen kasvu on syönyt vähähiilisemmän teknologian käyttöönoton kautta saadut hyödyt. Kulutuksen hillitsemisen ja kulutusperäisten päästöjen vähentämisen tueksi tarvitaan politiikkatoimia, joilla ohjataan kotitalouksia valitsemaan pienen hiilijalanjäljen omaavia tavaroita ja palveluja.

Ruoantuotanto aiheuttaa noin 60 % keskimääräisen suomalaisen rehevöittävästä Itämeri-jalanjäljestä. Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja SYKEn Ruokaminimi-hankkeen tulosten mukaan ruokavalion sekä ilmasto- että rehevöittävä vaikutus pienenee, kun eläinperäisten tuotteiden osuus ruokavaliossa vähenee.

"Tällä hetkellä eläinpohjaisen ravinnon tuotannon käytössä on noin 70 % Suomen peltoalasta. Kuluttajalle helpoin keino kokonaispäästöjen vähentämiseksi on lisätä kasvisten ja kotimaisen luonnonkalan osuutta ruokavaliossa. Se vähentäisi peltoalan tarvetta", erikoistutkija Seppo Knuuttila toteaa.

Itämeren tilan seuranta

SYKEn merentutkimusalus Arandan matkoilla kootaan tietoja koko Itämeren alueelta. Seurantaa toteutetaan yhteistyössä mm. Ruotsin SMHI:n kanssa. Kauppalaivoille asennettujen automaattisten mittalaitteiden avulla seurataan pintaveden lämpötilaa ja suolaisuutta sekä leväpitoisuuksia reaaliajassa. Meren tilan arvioinnissa hyödynnetään myös satelliittikuvien tuottamaa tietoa. Vain pitkän aikavälin katkeamattomien seurantojen kautta voidaan arvioida merensuojelutoimien vaikuttavuutta ja varmistaa, että meren tilan parantamiseksi tehtävät investoinnit kohdistuvat oikein.

Lähde: SYKE