Tahallinen tietämättömyys ja väärän tiedon levittäminen vaikeuttavat ilmastokeskustelua

 Joskus valheet leviävät vahingossa

Ilmastokeskustelusta tulee vaikeaa, kun kansalaiset jakavat harhaanjohtavaa tietoa verkossa joko tietämättään tai tarkoituksellisesti, selviää Aina-median tuoreessa juttupaketissa.
Ilmastoahdistus. Kuva: Anna Polkutie

Ilmiöön perehtynyt teknologian filosofian ja etiikan tutkija Jaana Parviainen Tampereen yliopistosta sanoo, ettei tutkijoilla ja tutkimusinstituutioilla ole välttämättä keinoja vastata väärän tiedon leviämiseen.

Yksi esimerkki on julkista mielipidettä verkossa muokkaavat näennäistieteelliset ajatuspajat, joiden taustalla on poliittisia ryhmittymiä.

– Trollitehtaat ja globaalit yritykset rahoittavat ajatuspajoja, jotka kyseenalaistavat tutkimukseen perustuvaa tietoa. Ne edistävät omia taloudellis-poliittisista intressejään, Parviainen toteaa Ainan haastattelussa.

Yleisön voi olla vaikea tunnistaa väärää tietoa ja sen todellisia lähteitä, jotka jäävät keskustelussa piiloon.

Mielipidevaikuttajien tavoitteena on rapauttaa tieteellisten asiantuntijoiden uskottavuutta ja vedota vastaanottajan tunteisiin, sillä ilmastokeskustelua käydään vahvasti tunteiden kautta.

Ekokriisi ei ole vain yksilöiden ratkaistavissa, vaikka niin väitettäisiin

Ainan jutuissa selvitetään, miten ympäristöhuolen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamia tuntemuksia pitää käsitellä, jotta pysyy toimintakykyisenä.

Yläkoulujen ja lukioiden opettajia kouluttanut ympäristökasvattaja Pinja Sipari ohjaa luopumaan ajatuksesta, että ekokriisi olisi yksilöiden ratkaistavissa.

– Juuri nyt puhutaan yksilökeskeisesti, ja samalla tiedetään, että yksilöiden kulutusratkaisut eivät ole riittäviä.

Ympäristötutkija ja teologian tohtori Panu Pihkala sanoo, että myös kielteisistä tunteista, kuten surusta, voi saada paljon voimavaroja.

Päämääränä ei ole ahdistuksen poistaminen vaan se, että ihmiset pystyvät elämään ahdistuksen kanssa ja toimimaan siitä huolimatta.

Lähde: Kansanvalistusseura (KVS).