Pohjoisen merijään minimilaajuus uuden normaalin mukainen

Merijään laajuus oli kuudenneksi pienin vuodesta 1979 alkaneen satelliittimittausten sarjassa.

Pohjoisen merijään laajuus saavutti kuluvan vuoden pienimmän arvonsa syyskuun 23. päivänä. Tämän vuotinen arvo 4,59 miljoonaa neliökilometriä on tyypillinen 2010-luvun minimilaajuus, ja se on kuudenneksi pienin vuodesta 1979 asti kerätyssä satelliittimittausten sarjassa. Toistaiseksi pienin pohjoisen merijään laajuus, 3,39 miljoonaa neliökilometriä, mitattiin syyskuussa 2012.

Arktinen merijää 23. syyskuuta 2018
4,59 miljoonaa neliökilometriä. Kuva: NSIDC
Merijään syksyiseen minimilaajuuden määrää sää, merivirtojen kuljettama lämpö, jäätä liikuttavat pintavirtaukset sekä jään paksuus sulamiskauden alussa. Tänä vuonna osassa Arktikaa sää oli viime vuosia viileämpi, mutta samalla monissa paikoissa etelätuulet painoivat jäätä pohjoisemmaksi. Grönlannin pohjoispuolelle avautui tänä vuonna suuri polinja eli avoimen veden alue. Vastaava polinja on havaittu ennenkin, mutta se oli tänä vuonna poikkeuksellisen suuri ja pitkäikäinen.

Vaikka merijään syksyisen minimilaajuudessa on merkittävää vuotuista vaihtelua, pitkäaikaisten merijään muutosten ja kumulatiivisten hiilidioksidipäästöjen välillä on havaittu yhteys. Kun tarkastellaan pitkiä aikasarjoja, havaitaan, että yksi ylimääräinen tonni ilmaan päästettyä hiilidioksidia pienentää syyskuista minimilaajuutta noin kolmella neliömetrillä.

Merijään laajuutta merkitsevämpi suure on merijään kokonaistilavuus. Tästä saadaan ensimmäiset arviot lokakuun lopussa, koska paksuutta mittaavat satelliitit alkavat tuottaa luotettavia mittauksia vasta sulamiskauden kunnolla päätyttyä.

Lähde: Ilmatieteen laitos

0 kommenttia:

Lähetä kommentti