Ei anneta geenivarojen kadota

Geenivarat ovat merkittävä osa biologista monimuotoisuutta, ja niiden suojelemiseksi Suomen geenivaraohjelmissa on urakoitu yli kymmenen vuoden ajan. Kansainvälisenä biodiversiteettipäivänä ilmestynyt Luken Geenivarat 2018 -lehti kokoaa uusimman tiedon geenivaratyöstä, jonka tavoitteet on nyt uudistettu.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) koordinoima Suomen maa-, metsä- ja kalatalouden kansallinen geenivaraohjelma on päivitetty, ja se sisältää myös kalaston monimuotoisuuden suojelun.

Luken tutkimusprofessori Juha Kantanen kertoo, että ohjelman uudistukselle oli tarvetta, koska alan toimintaympäristö on muuttunut. Myös kansainvälinen sopimus geenivarojen saatavuudesta ja hyötyjen jaosta eli Nagoyan pöytäkirja on tullut voimaan.

– Arktisten ja pohjoisten alueiden merkitys on kasvanut. Näille alueille on sopeutunut omia kasvilajikkeita ja eläinrotuja, joiden kiinnostavuus geenivarantona on lisääntynyt ilmastonmuutoksen myötä. Lisäksi tutkimus- ja geenivarojen hyödyntämismenetelmät ovat kehittyneet, mikä on huomioitu päivitetyssä ohjelmassa, sanoo Kantanen.

Geenivaratyö on tuottanut paljon onnistumisia, alla muutama poiminta. Lue lisää Geenivarat 2018 -lehdestä »» (pdf)

Tiesitkö, että…

… Suomessa on uhanalaisia kalalajeja, jotka saavat oman geenivaraohjelman?

Uusi ohjelma perustuu kalalajin taloudelliseen arvoon tai voimassaolevaan lajien uhanalaisarvioon. Järvilohi, meritaimen, meriharjus, saimaannieriä, vaellussiika, eteläinen järvitaimen, ankerias, itämerenlohi, planktonsiika, karisiika ja jäämerenlohi tarvitsevat erityisiä suojelutoimia eli lajikohtaisia hoitostrategioita.

Luken kuuden kalanviljelylaitoksen elävässä geenipankissa oli vuoden 2018 alussa Suomelle alkuperäisistä kalakannoista kaikkiaan 13 kalalajia/-muotoa ja 52 kalakantaa. Maitipankkiin on talletettu Suomen alkuperäisistä luonnonkaloista 7 kalalajin/-muodon 16 kalakantaa sekä Suomen alkuperäisten kalalajien laitosemokaloista 9 lajin/muodon 31 kalakantaa.
Ankerias on yksi uhanalaisista kalalajeistamme. Kuva: Pekka Tuuri


… kyytöt ja maatiaiskanat ovat selvinneet sukupuuton rajalta niitä arvostavaan aikakauteen?

 Tänä kesänä juhlitaan itäsuomenkarjan kantakirjan 120-vuotispäivää. Juhlaan on aihetta muillakin maatiaiseläimillämme. Suomenlampaan ja suomenvuohen jalostusta on tehty 100 vuotta ja maatiaiskanan säilytysohjelma täyttää 20 vuotta.

Geenipankkikarjojen resurssien turvaamista mietitään, ja maa- ja metsätalousministeriössä on valmisteilla hallinnonalan geenivaralaki, jonka tarkoituksena on saattaa geenivarojen ylläpito lakisääteiseksi ja turvata resurssit.
Itäsuomenkarjaa laiduntaa kesäisin Elonkierrossa. Kuva Veikko Somerpuro.

… suomenhevoselle avataan oma geenipankki? 

 Ensimmäiset suomenhevosen geenit on talletettu pitkäaikaissäilytykseen rodun omaan geenipankkiin. Kansallinen geenivaraohjelma kerää valikoitujen oriiden spermaa ja turvaa rodun jäljellä olevien sukulinjojen jatkuvuutta.

Millään muulla kotieläimellä käyttö ei ole muuttunut niin radikaalisti kuin hevosella. Suomenhevosta käytetään nykyisin ravi- ja ratsuhevosena, mutta perinteinen käyttö on häviämässä. Pankkiin talletetaan myös perinteistä työhevososaamista.
Esimmäinen geenipankin talletus saatiin työhevosena käytettävältä oriilta, Tuohivirsulta. Kuva: Tanja Lundsten.

… kotimaisten koirarotujen geenipankin kokoaminen on hyvässä alussa?

Kotimaisten koirarotujen juhlavuonna 2017 ensimmäiset kotimaisten koirarotujen koirat saatiin geenipankkiin, jonne Suomen Kennelliitto sai rotujärjestöjen avulla valittua sopivia uroksia. 

Pilottiviikolla siementä kerättiin karjalankarhukoirasta, suomenpystykorvasta, lapinporokoirasta ja suomenlapinkoirasta. Koirista otettiin talteen myös verinäytteet perinnöllisten sairauksien ja monimuotoisuuden kartoittamiseksi. Pilottiviikon kokemukset olivat hyviä, joten koirien geenipankin kartuttaminen jatkuu.
Myös lapinporopoira on nyt geenipankissa. Kuva: Kirsi Hassinen.

… omenien ja raparperien geenivarakokoelmat ovat yhä monipuolisempia? 

Arvokkaimmiksi arvioidut puutarhakasvien kannat on otettu Lukessa pitkäaikaiseen säilytykseen. Säilytyspäätöksen on saanut tällä hetkellä noin 650 hedelmä-, marja-, vihannes-, yrtti- ja koristekasvikantaa. Keskuskokoelmien kenttäsäilytystä täydennetään kryosäilytyksellä sekä muiden julkisten ja yksityisten toimijoiden ylläpitämien varmuuskokoelmien avulla.

Raparperin kansallinen kokoelma on kokenut täydellisen uudistumisen. Laajassa raparperin kuulutus- ja tutkimushankkeessa koottiin uusi, geneettisesti monimuotoisempi raparperikokoelma, jonka eteläisimmät kasvikannat ovat Helsingistä ja pohjoisin Utsjoelta. Kuulutuksen pohjalta saaduista 800 raparperi-ilmoituksesta analysoitiin yli 500 kantaa ja kokoelmaan valittiin 23 erilaista kantaa.

Uuteen omenakokoelmaan on valittu 115 paikallisomenalajiketta, jotka löydettiin tutkimushankkeiden avulla. Lajiketiedot varmistettiin yhdistämällä DNA-sormenjälkien antamaan geneettiseen tietoon omenapuiden omistajien muistitietoa, hedelmän tuntomerkkejä, suomalaisten pomologien kokoamaa tietoa ja taimistohinnastoja 1900-luvun alkupuoliskolta. Hankkeessa löydettiin myös erittäin harvinaisia paikallisomenalajikkeita, kuten ’Mannerheimin Omena’.
Kansallisessa raparperikokoelmassa on muutamia punavartisia raparperikantoja. Kuva: Elina Uusirasi.

Luken geenivarat-sivusto »» 

Lähde: LUKE

0 kommenttia:

Lähetä kommentti