Pohjavesien torjunta-aine- ja ravinnepitoisuuksista uutta tietoa

Maa- ja metsätalouden vesistökuormitus kohdistuu enimmäkseen pintavesiin. Pohjavesienkin torjunta-aine- ja ravintopitoisuudet ovat monissa Euroopan maissa huolestuttavan korkeita, ja myös Suomessa pohjavedet kärsivät paikoin kuormituksesta. Suomen ympäristökeskuksen tuoreessa raportissa tarkastellaan ensimmäistä kertaa kattavasti torjunta-aineiden ja ravinteiden pitoisuuksia yhteensä yli 200:lla pohjavesien seurantapaikalla vuosina 2007-2015.

Pohjavesiseuranta. Kuva: © Mirjam Orvomaa

Torjunta-ainejäämiä löydettiin vuosien 2007-2015 aikana 43 prosentissa tutkituista pohjavesialueista, ja ympäristönlaatunormi ylittyi 15 prosentissa pohjavesialueista. Määrällisesti eniten torjunta-aineita sisältäviä pohjavesialueita oli Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla.

Pohjavesinäytteistä löytyi kaikkiaan 50 eri torjunta-ainetta. Yleisimmin havaittujen torjunta-aineiden myynti on lopetettu Suomessa jo vuosia sitten. Suuret yhteispitoisuudet olivat usein yhdistettävissä pohjavesialueella sijaitsevaan tai sijainneeseen kauppapuutarha- tai taimitarha-alueeseen.

Pohjaveden ravinnepitoisuudet olivat enimmäkseen alhaisia. Korkeimmat nitraatti-, ammonium- ja fosforipitoisuudet olivat liitettävissä pistekuormitukseen kuten turkistarhoihin ja taimitarhoihin. Nitraatin osalta oli paikoin nähtävissä, että pohjavesialueen peltopinta-alan kasvaessa myös nitraattipitoisuus oli keskimääräistä korkeampi.

Pohjavesiseuranta on osa maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa seurantaohjelmaa, jossa seurataan maa- ja metsätalouden vaikutuksia Suomen pinta- ja pohjavesien tilaan. EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaan hajakuormituksen vaikutuksia tulee seurata kohteissa, joissa kuormitus muodostaa merkittävän riskin vesien hyvän tilan saavuttamiselle tai ylläpitämiselle.

Maa- ja metsätalouden kuormittamien pohjavesien MaaMet-seuranta – Torjunta-aineet ja ravinteet 2007–2015

Lähde: SYKE