Siirtoistutukset voivat auttaa niittyperhosten leviämistä uusille alueille muuttuvassa ilmastossa. Istutusten onnistuminen edellyttää kuitenkin, että kohdealueella on riittävästi lajille sopivaa elinympäristöä tarjolla. Tämä havaittiin tutkimuksessa, jossa mallinnettiin uhanalaisen perhoslajin, tummahäränsilmän, siirtoistutuksia Lounais-Suomeen.
Tummahäränsilmä (Maniola jurtina) © Mikko Kuussaari
Niittyperhosten leviämistä ilmaston lämmetessä voidaan edistää siirtoistutuksilla eli siirtämällä perhosia ilmastoltaan suotuisille mutta vielä asumattomille alueille. Suomen ympäristökeskuksen, Aberdeenin yliopiston ja saksalaisen tutkimuslaitos UFZ:n tuoreen tutkimuksen mukaan perinteisesti hoidettujen niittyjen pieni määrä vaikeuttaa kuitenkin vaateliaiden niittyperhosten siirtoistutuksia. Istutukset onnistuvat todennäköisesti vain siellä, missä luontoarvoiltaan merkittäviä maatalousympäristöjä on säilynyt huomattavia määriä. Tavanomaisilla maatalousalueilla perhosten siirtoistutusten onnistuminen on elinympäristöjen niukkuuden takia huomattavan epävarmaa.
Siirtoistutusten arviointi mallinnuksen keinoin
Tutkimuksen kohdelaji, tummahäränsilmä (Maniola jurtina), on Suomessa vaatelias matalakasvuisten niittyjen perhonen, joka on hävinnyt laajoilta alueilta. Mallintamalla rajattiin Lounais-Suomessa tummahäränsilmälle ilmastollisesti suotuisa alue, jossa lajia ei esiinny. Siirtoistutusten mahdollisuuksia arvioitiin populaatiobiologisilla malleilla, joilla ennustettiin alueelle siirrettävien perhosten säilymistä 50 vuoden ajan.
Tulosten mukaan siirtoistutuksen onnistumiseen vaikuttaa etenkin perhospopulaation kasvunopeus sekä lajin elinympäristön määrä kohdealueella. Lisäksi perhosten jakaminen useammalle kuin yhdelle paikalle edistää siirtoistutuksen onnistumista. Alueilla, joissa niittyjä oli kolme kertaa enemmän kuin tavanomaisessa maatalousmaisemassa, todennäköisyys pysyvän perhoskannan syntymiselle oli noin 50 prosenttia. Siirtoistutusten ennuste oli hyvä ainoastaan Someron Häntälän kaltaisilla, poikkeuksellisen laajoilla niittyalueilla. Istutusten riskit ovat korkeita lajeilla, joilla populaation kasvunopeus on alhainen; onnistuminen on siten todennäköisintä tehokkaasti lisääntyvillä lajeilla.
Perinteinen maalaismaisema
Niittyverkoston pirstoutuneisuuden vuoksi vaateliaat niittyperhoset leviävät ja seuraavat muuttuvaa ilmastoa heikosti Suomessa. Perhospopulaatioiden perus-taminen uusille alueille myös siirtoistutuksilla vaatii niittyjen määrän kasvattamista maatalousluonnon monimuotoisuutta edistävillä toimilla, kuten maatalouden ympäristötuen avulla. Monimuotoisuutta tukevien toimenpiteiden ja siirtoistutusten kohdentaminen samoille painopistealueille voi hyödyttää niittyperhosten suojelua merkittävästi.
Tutkimus julkaistiin kansainvälisessä Biological Conservation -julkaisusarjassa, ja se kuului osana Suomen Akatemian ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja hallintaa käsittelevän FICCA-tutkimusohjelman Assessing limits of adaptation to climate change and opportunities for resilience to be enhanced (A-LA-CARTE) -hankkeeseen.
Risto K. Heikkinen, Juha Pöyry, Raimo Virkkala, Greta Bocedi, Mikko Kuussaari, Oliver Schweiger, Josef Settele, Justin M.J. Travis: Modelling potential success of conservation translocations of a specialist grassland butterfly. - Biological Conservation 192 (2015) 200-206.
Lähde: SYKE
Julkaissut: Kalle
0 comments:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.