Vihreän biotalouden avulla luodaan hyvinvointia kestävällä tavalla. Sen hyödyntäminen edellyttää rakenteellisia muutoksia maaseudulla, jossa suurin osa biomassoista ja luonnonvaroista sijaitsee. Myös verkostoitumista tarvitaan, jotta tuotannosta syntyvä lisäarvo jäisi alueelle.
Vihreä biotalous pyrkii luonnonvarojen kestävällä käytöllä edistämään ympäristön ja ihmisten hyvinvointia sosiaalisesti tasa-arvoisella tavalla. Vihreän biotalouden ytimessä on pyrkimys päästä resurssitehokkaisiin suljettuihin kiertoihin. Niissä jätettä ei synny lainkaan, koska kaikki raaka-aine kiertää ja energia säilytetään suljetussa järjestelmässä.
Suljetussa järjestelmässä kaikki pyritään kierrättämään
Suljetussa järjestelmässä yritykset täydentävät toisiaan ja tuottavat lisäarvoa toisilleen kierrättämällä tehokkaasti raaka-aineita, teknologiaa, palveluja ja energiaa. Toisen jäte tai sivuvirta voi olla toisen raaka-aine. Teknologia rakennetaan jo suunnitteluvaiheesta lähtien kierrätettäväksi.
Biomassoista ja luonnonvaroista suurin osa sijaitsee maaseudulla, jolloin maaseutualueet ovat merkittävässä roolissa vihreän biotalouden toimintaympäristöinä. Vihreässä biotaloudessa hyvinvointi ja talouskasvu luodaan sovittamalla yhteen keskitetyn ja hajautetun järjestelmän edut sekä hyödyntämisen, luonnon ja ympäristön edut.
Vihreä biotalous vaatii näkökulman muutosta ja yhteistyötä
Uudenlaisten hajautettujen ratkaisujen etsiminen ja mallintaminen ovat keskeisessä asemassa biomassoja hyödyntävässä vihreässä biotaloudessa. Energia- ja materiaalivirtoja sekä niihin vaikuttavia tekijöitä on tarkasteltava alueellisesta näkökulmasta. Vihreään biotalouteen siirtyminen edellyttää institutionaalisia rakenteellisia muutoksia, uusia toimintatapoja ja hallintosektoreiden ylittävää kokonaisvaltaista tarkastelutapaa päätöksenteossa.
Uuden infrastruktuurin rakentaminen pitää suunnitella monikäyttöiseksi. Merkittävään rooliin nousevat päätöksenteon seurausten ja vaikutusten selvittäminen aluetasolla sekä vaihtoehtojen arviointi kokonaiskestävyyden näkökulmasta. Tätä työtä on tehtävä ennakoivasti.
Myös näkökulman luonnonvarojen hyödyntämiseen ja toimijoiden väliseen vuorovaikutukseen on muututtava. Vihreää biotaloutta ei rakenneta ilman yhteiskunnan eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja vahvoja verkostoja.
Pelkästä raaka-aineen alueellisesta tuottamisesta pitäisi päästä korkeamman jalostusarvon tuotteisiin. Tämä vaatii materiaalihierarkian periaatteen, eli arvokkaimpien materiaalien priorisoinnin, noudattamista. Lisäksi tarvitaan yhteistyötä korkean teknologian hyödyntäjien kanssa.
Keskeinen kysymys on myös luonnonvarojen omistajuus sekä tuotanto- ja jalostusketjussa syntyvän arvon jakautuminen eri toimijoiden kesken. Paikallistason vahva yhteisöllisyys on edellytys uusien vihreän biotalouden toimintamallien jalkauttamisessa.
Vihreä biotalous on Suomelle mahdollisuus
Suomi on nyt vedenjakajalla siinä, kenen ehdoilla ja miten kestävästi uusiutuvia luonnonvarojamme tulevaisuudessa hyödynnetään. Euroopan unionin alueella lisähyödyntämistä mahdollistavat biomassat ovat suurimmilta osin Suomessa ja Ruotsissa, sekä muutamissa Keski-Euroopan syrjäisemmissä osissa.
Suhtautuminen suomalaisiin biomassoihin voi muuttua kahtiajakoiseksi. Yhtäältä vaaditaan metsien suojelua, toisaalta meiltä tullaan hakemaan biomassoja. Väärin toimimalla hyvä biotalous voi kääntyä kestämättömäksi ryöstöviljelyksi ja Suomi jäädä syrjäisen raaka-aineen tuottajan rooliin globaaleilla markkinoilla.
Nyt onkin aika konkreettisesti tarttua toimeen ja luoda puitteet sekä toimivat mallit alueellisesti erikoistuneille vihreän biotalouden toimintamalleille.
Maa- ja metsätalousministeriön rahoittama sekä Luken, Pro Agria Lapin sekä Sodankylän kunnan yhteishanke antaa suuntaviivoja vihreiden toimintamallien rakentamiseen.
Raportti: Vihreän talouden toimintamalli »» (pdf)
Lähde: LUKE
Kuva: Kuvakaappaus Raportista
Julkaissut: Kalle
0 comments:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.