”Talvivaara yhtiönä ei resursoinut ympäristö- ja vesiosaamista sen toiminnan mittakaavan mukaisesti. Osaamista rakennettiin liikkeelle lähtemisen jälkeen, mutta sitä ei otettu tarpeeksi vakavasti. Yhtiön päätöksentekijät vähättelivät ympäristö- ja vesiosaamisen tarvetta. Nyt sitten mitataan oikeudessa, ylittävätkö tietyt menettelytavat ympäristörikoksen tunnusmerkit.”
Näin toteaa Itä-Suomen yliopiston ympäristöpolitiikan professori Rauno Sairinen, jonka tutkimusryhmä on Suomen Akatemian rahoituksella tutkinut suomalaista globaalia kaivosteollisuutta ja paikallisten suhtautumista siihen. Tutkimus aloitettiin vuonna 2010, jolloin Talvivaara ei vielä ollut kriisissä. Paikallisten parissa tehtyä haastattelututkimusta ja kansallista kyselyä aloitettaessa ympäristöongelmat olivat jo kärjistyneet.
Haastattelujen perusteella lähikylien asukkaat olivat hyvin pettyneitä Talvivaaran tiedotukseen. Talvivaaran johto oli alussa kiertänyt kyliä luvaten, ettei ympäristöhaittoja tule.
”Talvivaara on selvästi pilannut koko kaivosalan mainetta Suomessa. Jokainen kaivosyhtiö on Talvivaaran jälkeen paikallisille asukkaille potentiaalinen riski, ellei muuten todisteta. Todistustaakka on kaivosyhtiöillä, ovatko ne kunnossa ja toimivatko ne lupien mukaan. Sosiaalisen toimiluvan saadakseen niiden on osoitettava, että ne osaavat kantaa vastuuta ympäristöasioista ja olla mukana paikalliskehityksessä”, korostaa Sairinen.
Lisää Sairisen tutkimuksesta Suomen Akatemian Tietysti.fi-verkkosivuston Tarinoita tieteessä -sarjassa Tarinoita tieteestä (Talvivaara sotki tutkimussuunnitelman).
Lähde: Suomen Akatemia
Kuva: Talvivaara
0 comments:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.