p

Väitös: Uusilla levien mallinnusmenetelmillä edistetään rehevöityneiden järvien kunnostusta

Perinteisten levä- eli kasviplanktonmallien rinnalle on nousemassa uudentyyppisiä menetelmiä, joiden avulla voidaan mm. tukea järvien kunnostusta ja hoitoa. Perjantaina tarkastettavassa Anita Pätysen väitöskirjassa erityisen lupaavaksi menetelmäksi osoittautuivat rakenneyhtälömallit.
Luolalanjärvi Naantalissa on erittäin rehevä 24 hehtaarin kokoinen lintujärvi. Kuva: Markus Rantala/ Wikipedia (CC BY-SA 3.0)

"Yksittäisille järville saatiin mielenkiintoisia ennusteita. Esimerkiksi Säkylän Pyhäjärvelle mallisovellus antoi viitteitä siitä, että mikäli lämpötilat tulevaisuudessa nousevat, voivat sinilevät runsastua muiden leväryhmien kustannuksella. Tämä tapahtuisi siitä huolimatta, että järven ravinnepitoisuudet pysyisivät ennallaan", väittelijä Anita Pätynen kertoo.

Mallien avulla voidaan tarkentaa järviekosysteemin vuorovaikutusten hahmottamista ja tehdä ennusteita. Tämä on keskeisessä roolissa, kun halutaan ennakoida ilmastonmuutoksen vaikutuksia järvien kasviplanktoniin ja erityisesti haitallisten massaesiintymien syntyyn.

Mallit vaativat jatkuvaa kehittämistä

Anita Pätynen tarkasteli tutkimuksessaan kolmen erilaisen mallinnusmenetelmän soveltuvuutta järvien kasviplanktonin tutkimuksessa sekä järvien hoidon ja kunnostuksen tukena. Yhtenä niistä oli SYKEssä kehitetty LRR-mallityökalu, joka on tarkoitettu erityisesti kunnostuksen tarpeisiin. Mallisovellusten avulla tutkittiin myös tarkemmin pilottijärvien kasviplanktonin runsauteen ja kasviplanktonyhteisön rakenteeseen vaikuttavia tekijöitä.

Yhtenä tutkimuksen päätavoitteena oli herättää keskustelua eri mallinnusmenetelmien vahvuuksista ja heikkouksista sekä niiden oikeanlaisesta ja tehokkaasta käytöstä.  Tämä tukisi osaltaan kasviplanktonmallien, mutta myös muiden ekologisten mallien, jatkokehitystä ja käyttöä.

Anita Pätysen väitöstilaisuus tänään perjantaina 6.6.2014 klo 12 Jyväskylän yliopiston Ambiotica rakennuksessa, Survontie 9, sali YAA303.

Vastaväittäjänä on professori Wolf Mooij (Netherlands Institute of Ecology), ja kustoksena toimii professori Roger Jones (Jyväskylän yliopisto).
Lähde: SYKE

0 comments:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.