![]() |
Vedagrundetin dyynimuodostelma ja näkymä merelle. Kuva Terhi Ryttäri |
Hiekkarantojen ja dyynien eliölajiston elinympäristöt ovat sekä hiljalleen muuttumassa että häviämässä. Vuosikymmeniä jatkunut ravinnekuormitus on heikentänyt Itämeren vedenlaatua ja lisännyt rehevöitymistä - tämä näkyy rannoille ajautuvina levämassoina ja ruovikon leviämisenä hiekkarannoille. Ilmakehässä kulkeutuva typpilaskeuma lisää entisestään karujen rantaluontotyyppien rehevöitymistä. Tilannetta pahentaa ihmisen aiheuttama ilmaston muuttuminen. Runsastuvat talvisateet lisäävät valuma-alueilta tulevaa ravinnekuormaa kiihdyttäen edelleen rantojenkin umpeenkasvua.
Myös laivojen peräaallot aiheuttavat rannoilla eroosiota eli kulumista. Merenrannat ovat haluttuja rakennuspaikkoja ja virkistysalueita. Se näkyy paitsi luonnontilaisten rantojen häviämisenä, mutta myös rantojen kulumisena ja roskaantumisena.
Kitkeminen, näännyttäminen ja levän korjuu hoitokeinoina
Monet hiekkaiset rannat kaipaavat kiireellistä hoitoa. Neuvotaan, millaisin keinoin hiekkarantojen eliölajeja ja niiden elämisen edellytyksiä voi parantaa.

Kurtturuusua puolestaan torjutaan pensaita leikkaamalla, jonka jälkeen juurakot kaivetaan maasta ylös. Kurtturuusun voi myös näännyttää hengiltä, jolloin kaikki pensaan uudet versot katkaistaan pois kolme, neljä kertaa kesässä muutaman vuoden ajan. Tällöin pensas hiljalleen näivettyy hengiltä.
"Oppaassa kerrotaan myös, millainen luonnontilainen hiekkaranta sinne kuuluvine eliölajeineen on - tuo jännittävä maailma on paljon muuta kuin puhtaaksi siistitty uimaranta." täydentää Terhi Ryttäri.
Hiekkarantojen ja dyynien hoito-opas / Vård av Östersjöns sandstränder och dyner - Terhi Ryttäri, Katri Heiskala, Hannele Kekäläinen, Kasper Koskela, Leena Rinkineva-Kantola, Mikael von Numers, Kimmo Syrjänen
Lähde: SYKE
0 comments:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.