Tavallisesti eteläisen Tyynenmeren itäosassa vallitsee korkeapaine ja länsiosassa matalapaine. Tämä saa aikaan pasaatituulet, jotka ruokkivat Eteläistä päiväntasaajavirtaa kuljettaen lämmintä vettä Etelä-Amerikasta kohti Indonesiaa. Seurauksena on rankkoja sateita Indonesiassa ja äärimmäistä kuivuutta Perun ja Pohjois-Chilen rannikolla. El Niñon myötä tämä ilmanpaine-ero heikkenee ja kääntyy, mistä seuraa myös pasaatituulten kääntyminen. Jonka seurauksena Perussa ja Chilessä sataa rankasti, mikä saa aavikot kukkimaan. Indonesiassa taas kärsitään kuivuudesta joka aiheuttaa ajoittain pahoja metsäpaloja.
El Niño ilmiön aikana pintavesi päiväntasaajalla on normaalia lämpimämpää. Samoin Tyynenmeren itäosien ilmanpaine on alhainen ja sademäärä tavallista suurempi. Samaan aikaan Indonesian ja Australian alueella on kuivaa. El Niño vaikuttaa sääoloihin myös kauempana, sillä El Niño -vuonna esimerkiksi Aasiassa kärsitään kuivuudesta ja Pohjois-Amerikan länsirannikolla on tavallista sateisempaa.
La Niña ilmiö puolestaan tarkoittaa sitä, että päiväntasaajalla pintavesi on normaalia kylmempää. La Niña ei tosin muuta vallitsevaa säätä, vaan vahvistaa sitä. Eli missä on kuivaa on vieläkin kuivempaa ja missä sataa, sataa normaalia enemmän.
El Niño ja La Niña ilmiöillä on laajoja vaikutuksia koko maapallon säähän. Ne vaikuttavat merkittävästi myös Tyynenmeren rannikoiden elinkeinoihin, erityisesti kalastukseen. Keskimäärin noin joka neljäs vuosi pasaatituulet heikkenevät, ja tuulen puuttuessa lämmin pintavesi päätyy Etelä-Amerikan rannikolle. Jolloin syntyy El Niño.
Lähteitä: Maapallo (ISBN: 978-951-593-040-8), Tieteen kuvalehti, Wikipedia
Lue myös:
El Niñon vaikutus katastrofiriskeihin voidaan ennustaa kuukausia aiemmin
Julkaissut: Kalle