Suomen ympäristökeskuksen merentutkimusalukset Aranda ja Muikku ovat palanneet elokuun tutkimusmatkoiltaan. Matkoilla tutkittiin Suomenlahden, Pohjanlahden ja varsinaisen Itämeren rehevöitymistä, pohjien happitilannetta sekä pohjaeläinyhdyskunnissa tapahtuneita muutoksia. Nyt tehdyt tutkimusmatkat ovat osa SYKEn merikeskuksen Itämeren tilan pitkäaikaismuutostutkimusta ja ne palvelevat myös Itämeren maiden yhteistä HELCOM-seurantaa. Syvänteissä pohjien tilanne on edelleen huono sekä Itämeren pääaltaalla että Suomenlahdella eikä muutoksia viime vuosien tilanteeseen ollut havaittavissa. Poikkeuksena on edelleen Selkä- ja Perämeren hyvä happitilanne.Hapellisilla pohjilla pohjaeläimiä on runsaasti kaikkialla. Suomenlahden rannikkovesien tila on kolme edellistä vuotta jatkuneen suotuisan kehityksen jälkeen heikentynyt lievästi. Joskin viimeisen viiden vuoden aikana ulkosaariston levämäärät ovat alentuneet, selvimmin idässä.
Varsinaisen Itämeren happitilanne pääosin heikko ja pohjaeläimistö puuttuu
Itämeren pohjien happitilanne on viime vuosien ajan pysynyt erittäin huonona varsinaisen Itämeren keskisillä ja pohjoisilla syvänteillä [Itämeren seuranta 9.-26.8.2010](pdf, 1436 kb) (kuvassa punaisella merkityillä syvännealueilla oli runsaasti rikkivetyä). Eteläisellä Itämerellä pohjan happitilanne on hieman parantunut viime vuodesta. Hapettomilla aluilla ei pohjaeläimiä ole lainkaan.
Selkä- ja Perämeren pohjilla happea
Selkä- ja Perämerellä happitilanne on hyvä ja siellä on runsas pohjaeläimistö, joskaan viime vuosina havaittu valkokatkayhteisöjen elpyminen ei enää jatkunut. Tulokaslaji amerikanmonisukasmadon levinneisyys on pysynyt ennallaan.
Suomenlahden tila hieman aiempaa heikompi
Suomenlahden rannikkovesien tila on kolme edellistä vuotta jatkuneen suotuisan kehityksen jälkeen heikentynyt lievästi. Suomenlahden syvillä alueilla happitilanteen heikkeneminen ja ravinnepitoisuuksien kohoaminen on seurausta Itämeren pääaltaan syväveden virtauksesta Suomenlahdelle. Tämä on johtunut viime talvena sekä kuluneena kesänä pitkään vallinneesta korkeapainesäästä. Matalilla alueilla helteinen kesä kiihdytti hapenkulutusta ja heikensi paikoin pohjanläheisessä vesikerroksessa happitilannetta.
Muikun havaintopaikoilla pohjasedimenttien ja pohjaeläinyhteisöjen tila oli jonkin verran viimevuotista huonompi. Täysin vailla pohjaeläimiä tutkituista paikoista oli kuitenkin vain viidennes. Tulos on vuonna 2001 aloitetun seurantajakson toiseksi paras. Suomenlahden pohjaeläinyhteisöt ovat kuitenkin edelleen suurelta osin vähälajisia ja lukumääräisesti niukkoja verrattuna esim. Saaristomereen. Amerikanmonisukasmato on runsas pohjilla, jossa happitilanne on kohtalainen.
Suomenlahden ulkosaaristossa levämäärä oli viimevuotisella tasolla, mutta läntisen Suomenlahden sisäsaaristossa viime kesää suurempi. Ulkosaaristossa levämäärät ovat vähentyneet viimeisen viiden vuoden aikana, selvimmin idässä. Sen sijaan erityisesti Länsi-Uudenmaan rannikon tila on pysynyt heikkona. Kesän helteinen sää lienee osaltaan voimistanut alueen sisäistä ravinnekuormitusta, mikä puolestaan lisäsi siellä sinilevän määrää.
Suomenlahden rannikkovesien tila kesällä 2010 (pdf, 1607 kb)
Lähde: Suomen ympäristökeskus