Ydinvoima on riskialtis sijoitus

Uusia ydinvoimaloita ei rakennettaisi mikäli veronmaksajilla olisi mahdollisuus kieltäytyä osallisuudesta ydinenergiayhtiöiden takuu-mieheksi. Turvallisia, huomattavasti edullisempia energiatuotanto ja käyttötapoja on, kuten uusiutuvilla tuotettu energia ja energia-tehokkuus. On myös mieletöntä väittää, että ydinvoima auttaisi ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa, - ei auta.

Energiatuotanto ydinvoimalla maksaa yli kaksinkertaisesti tuulivoimaan verrattuna.

Meidän on tarkasteltava lähemmin ydinvoimatuotantoa koko sen elinkaaren (kaivoksesta - hautaan) ajalta, ennen kuin veronmaksajat pakko siirretään maksumiehiksi.

Ydinvoiman "renessanssihanke" Olkiluoto 3:sta on tullut painajainen sekä rakennuskustannuksiltaan, että rakennusajan pitkittymisellä usealla vuodella. Vieläkään ei ole varmaa tietoa laitoksen käynnistä-mispäivästä. Samaan aikaan  tuuli- ja aurinkopuistoja nousee huimaa tahtia kaikkialla maailmassa.

Esimerkiksi, vaikka energiateollisuus lobbaa Wall Streetillä ydinvoiman puolesta, yksityiset sijoittajat ovat siihen erittäin skeptisiä. Itse asiassa vaikka pieni osuus menisikin ydinvoimaan, sijoittajat suorastaan kaatavat kymmeniä miljardeja tuulivoimaan vuosittain.

Syynä on ydinvoimaloiden pitkittyvät rakennusajat, sekä jatkuvasti kasvavat kustannukset, että toimintaan sisältyvät riskit. Tuulivoima on paljon houkuttelevampi vaihtoehto sijoituskohteeksi. Tuulivoima tuottaa enemmän energiaa, enemmän työpaikkoja ja vähemmän hiilidioksidia sijoitettua pääomaa kohti, kuin ydinvoima.

Maailman ydinvoimakapasiteetti kasvaa hitaasti vain n. 1000 megawattia vuodessa. Tuulivoiman tuotantokapasiteetti kasvoi viime vuonna 37 466 megawattia, vuosikasvu oli 31 %. Tuulivoiman tuotannonkasvun odotetaan kasvavan n. 20 prosentin vuosivauhdilla.

Vaikka ydinvoimaa rakennetaan meillä Suomessa, jossa eduskunta on hyväksymässä hallituksen esityksestä luvat vielä kahdelle uudelle ydinvoimalaitokselle veronmaksajille koituvista kustannuksista piittaamatta, totuus on, että muualla maailmassa ollaan siirtymässä uuteen aikakauteen energiatuotannossa nopeaan tahtiin, kuten mm. aurinko-, tuuli-, bio- ja maalämpö energiatuotantotapoihin.

Myös uraanimalmivarannot ovat köyhtymässä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa 1950-luvun lopulla uraanimalmi sisälsi noin 0,28 prosenttia uraanioksidia. 1990-luvulla, se oli pudonnut jo 0,09 prosenttiin. Kuluvan vuosikymmenen alussa uraanin hinta oli n. 10 dollaria kilolta, nykyään yli 60 dollaria kilo.

Energiateollisuuden vastuut ydinvoimala onnettomuudessa Suomessa rajoittuvat vain n. 200 miljoonaan euroon. YK:n laskelmien mukaan Neuvostoliitto yksin maksoi Tshernobylin ydinonnettomuudesta ensimmäisen viiden vuoden aikana 18 miljardia dollaria. Ukrainan ja Valko-Venäjän kustannukset ovat moninkertaiset. Sandia National Laboratoryn arvio pahimmasta ydinonnettomuudesta voisi maksaa 700 miljardia dollaria. Jos Suomessa tapahtuisi ydinvoimala-onnettomuus, lasku veronmaksajille olisi todella huimaava, jopa niin huimaava, että Oy Suomi Ab saattaisi tehdä vararikon.

Erittäin kalliiksi tulee myös ydinvoimalaitoksen purkukustannukset käyttöiän päätyttyä. Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) selvityksessä arvioidaan käytöstä poiston maksavan reaktoria kohden 250-500 miljoonaa dollaria, johon ei sisälly käytöstä poistetun ydinpolttoaineen käsittelyä eikä loppusijoitusta. Tuore estimaatti (todennäköisyyslaskelma) osoittaa joidenkin reaktorien kohdalla, kuten Magnox reaktorit Englannissa, joissa on suuret purkujätteen määrät, käytöstä poiston kustannukset voivat nousta jopa 1,8 miljardiin dollariin per/ reaktori.

Ydinjätteen loppusijoituksen kustannuksista vastaa energiateollisuus vain Onkalon sulkemiseen saakka, jonka jälkeen ydinjäteluolan kustannukset siirretään veronmaksajille. Ydinjätteen loppusijoittamisessa Olkiluodon kallioperään on myös monia vakavia ongelmia, puutteita ja tietämättömyyttä.

Uraanikaivosalueen sulkemisen jälkeen (esim. Talvivaara) vaarallisten kaivosjätteiden maanpäällisen loppusijoitusalueen olisikin oltava jatkuvassa valvonnassa, periaatteessa seuraavaan jääkauteen saakka (STUK). Tässäkin vastuut ja kustannukset siirretään kokonaan kansan selkänahasta revittäväksi.

Herää kysymys, miksi veronmaksajien yleensäkään pitää silmät ummessa rahoittaa ja ottaa riskit harteilleen ydinenergiayhtiöille kuuluvista vastuista? Jos kaikki kustannukset ydinenergiatuotannosta sisällytettäisiin kuluttajahintoihin, olisi ydinvoima aikansa elänyt!

Jos kaikki menoerät koko ydinenergiatuotannon elinkaaresta siirrettäisiin riskeineen ja vastuineen ydinenergiayhtiöille, niin kuin kuuluisi normaalin yritystoiminnan mukaan, Suomeen ei rakennettaisi enää yhtäkään uutta atomimyllyä.

Kun kaikki kustannukset huomioidaan, ydinvoimalla tuotettu sähköenergia maksaa vähintään kaksinkertaisesti tuulivoimaan verrattuna. Niinpä ydinenergiatuotanto ei tule toimeen ilman veronmaksajien mittavaa taloudellista tukea ja vastuiden kantoa.

Koska ydinvoiman rakentamispäätöksellä on kauaskantoisia valtavia riskejä ihmisille ja ympäristölle, myös taloudellisia vastuita koko kansalle, edellyttäisi se ehdottomasti kansalaisten hyväksyntää (tällä hetkellä suurin osa vastustaa) ja kaikkien riskien perusteellista uudelleen arviointia, ehdotonta avoimuutta ja kansalaiskeskustelua vaarallisen ydinvoiman tarpeellisuudesta ennen päätöksen tekoa.

bekkerister