Itämeri on tällä hetkellä maailman radioaktiivisin meri

Suomen tiedotusvälineissä ei ole ollut pienintäkään mainintaa Ulsterin yliopiston professorin, biofysiikan tohtori Chris Busbyn Suomessa huhtikuussa pitämästä tutkimusraportin ECRR2010 tiedotustilaisuudesta.

Olli Tammilehto kirjoitti artikkelissaan, "Silmät kiinni Ydin-Suomeen": "Tiedotustilaisuuteen ei kuitenkaan saapunut kuin muutama toimittaja ja STT:n tilaama kuvaaja. Joskus tällaiseen yleisökatoon on syynä se, että toimittajat päättävät tehdä juttunsa sähköpostitse saamansa aineiston perusteella. Tässä tapauksessa kuitenkin tiedotussato oli hämmästyttävä: yksikään Suomen tiedotusvälineistä ei julkaissut halaistua sanaa uudesta säteilyraportista".

Tästä Maan ystävien tiedotustilaisuudesta oli kysymys:

Ulsterin yliopiston professori, biofysiikan tohtori ja Euroopan säteilyriskikomitean tieteellinen sihteeri Chris Bushby oli (on) vierailulla Helsingissä 20 - 25.4.2010. Bushby on tutkinut mm. radioaktiivisten päästöjen vaikutusta Irlanninmeren rannikolla Walesissa ja Irlannissa. Bushbyn tutkimusryhmä on löytänyt Itämeren sedimenteistä yli 50 kertaa enemmän cesium-137:ää kuin, mitä Irlanninmeressä oli siellä tehdyn tutkimuksen aikana. Radioaktiivisuuden nousun ovat aiheuttaneet ydinkokeet, Tshernobylin onnettomuus sekä Itämeren rannikon ydinvoimaloiden jatkuvat päästöt. Itämeri on tällä hetkellä maailman radioaktiivisin meri. Tämän vaikutukset ovat havaittavissa mm. Ruotsin rannikkoalueilla rintasyövän lisääntymisenä.

Alustus liittyi (liittyy) Euroopan säteilyriskikomitean (ECRR) vasta julkaisemaan tutkimusraporttiin ECRR2010 radioaktiivisen säteilyn aiheuttamien terveysvaikutusten tutkimisesta. Käytössä ollut riskien arviointimalli on perustunut 1950-luvulla räjäytettyjen ydinpommien uhrien nopeaan, ulkoiseen altistumiseen säteilylle. Malli on kuitenkin osoittautunut riittämättömäksi selittämään pitkäaikaista, sisäistä altistumista säteilylle. ECRR2010 raportti osoittaa jo aikaisemman ECRR2003 raportin esittämän uuden riskien arviointimallin yhtäpitäväksi saatujen tutkimustulosten kanssa, ja selittää näin riskien arviointimallin ja todelliseen aineistoon perustuvien tutkimusten välillä esiintyneen ristiriidan.

Olli Tammilehto artikkelinsa lopussa osuu asian ytimeen:

"Syöpätapausten rekisteröinnin tarkoituksena on edistää tutkimusta, joilla kartoitetaan syövän syitä ja joiden perusteella siis voidaan ehkäistä syöpää. Onko Suomessa mahdollisesti tahoja, joiden mielestä syövänehkäisy on liian kallista, jos sen hintana on Suomen mahtavimpien teollisuuspiirien Ydin-Suomi-suunnitelmien vaarantuminen?"