Valtameriin sitoutuu hiilidioksidia. Hiilidioksidi sitoutuu meriin vapauttaen samalla vetyioneja jonka seurauksena merivesi happamoituu. Siihen on suora vaikutus ilmakehän lisääntyneestä hiilidioksidipitoisuudesta. Meriveden happamoitumisen haitat monille meren organismeille ovat vakavia seurauksiltaan.
"Ei ole olemassa mitään tietolähdettä siitä, jolla voitaisiin kiistää lisääntyvä meren happamoituminen", sanoo McClintock.
Meriveden happamuustaso mitataan pH-arvolla, mitä alhaisempi arvo, sen happamampaa vesi on. Esiteollisen ajan pH-arvosta 8,2 se on laskenut nykyiseen pH-arvoon 8,1. On mahdollista, että se laskee 0,4 yksikköä vuosisadan loppuun mennessä. 1,0 pH-arvon laskeminen tarkoittaisi 10 kertaista meriveden happamoitumista, joka vaikuttaisi huomattavasti merien ekosysteemeihin.
Merien happamoitumisen seuraukset, kuten merieliöiden hupeneminen, muuttaa valtamerten ekosysteemejä, sillä on todennäköisesti myös kielteisiä vaikutuksia maailmanlaajuisesti ihmisten elintarvikehankintaan.
Etelämanner ennakoi
Etelämanteretta ympäröivillä merialueilla vallitsee herkkä tasapaino ja sen ekosysteemi on erityisen herkkä happamuuden muutoksille. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset alueen merissä ennakoi maailmanlaajuisia vaikutuksia.
Happamoituminen uhkaa vähentää runsaasti merivedessä olevia mineraaleja, joita mm. selkärangattomat merieläimet käyttävät suojaavan kuorensa muodostamiseen. Jim McClintock'in hiljattain julkaisema tutkimus osoitti, että happamassa merivesi olosuhteissa merirokko kasvatti heikompaa kuorta.
Useat eliölajit eivät yksinkertaisesti pysy evoluution mukana näin nopeassa tahdissa, koska sopeutumiseen kuluu kauemmin, satoja jopa tuhansia vuosia. Merien happamoituminen tapahtuu aivan liian nopeasti monen lajin säilymisen kannalta. Tämän vuoksi ihmisen toiminnasta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt on saatava nopeasti laskemaan, sanoo Jim McClintock.
Aiheesta enemmän ja tarkemmin ScienceDailyn sivulta >> (engl)
0 comments:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.