Raportti kokoaa ensimmäistä kertaa yhteen tuoreita tutkimustuloksia arktisten alueiden ja globaalin ilmaston monimutkaisista takaisinkytkennöistä. Sen tulokset osoittavat hätkähdyttävästi, että pohjoisten alueiden lämpeneminen ei ole vain paikallinen ongelma; takaisinkytkentöjen kautta seurauksista kärsivät ihmiset eri puolilla maapalloa.WWF:n arktisen ohjelman asiantuntija Martin Sommerkorn esitteli raportin Rovaniemen Arktikumissa järjestetyssä seminaarissa. Tilaisuudessa puhuivat myös Rovaniemen yliopiston Arktisen keskuksen tutkija Minna Turunen sekä paikalliset matkailu- ja poroelinkeinon harjoittajat. ”Raportti osoittaa, että kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä todella pikaisesti”, Sommerkorn varoitti. ”Jos arktisten alueiden annetaan lämmetä liikaa, takaisinkytkennät saattavat riistäytyä kokonaan hallinnastamme.”
Raportin tulokset puhuvat karua kieltään ilmastonmuutoksen ennusteita nopeammasta etenemisestä arktisilla seuduilla. Arktisilla alueilla lämpeneminen on noin kaksi kertaa nopeampaa kuin maapallolla keskimäärin. Pohjoisen jäämeren kesäaikainen jääpeite sulaa merkittävästi nopeammin kuin hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC ennusti pari vuotta sitten ilmestyneessä arviointiraportissaan. Merenpinnan ennustetaan raportissa nousevan tällä vuosisadalla yli metrin, eli yli kaksi kertaa IPCC:n arvioita nopeammin. Suolaveden tulviminen maa-alueille voi koskettaa yli neljännestä maapallon väestöstä tällä vuosisadalla.
Jäätiköiden sulaminen lisää makean veden virtaamista valtameriin ja lämmittää merivettä. Lämpenemisen myötä merivirtaukset ja ilmavirtaukset muuttuvat globaalilla tasolla. Lisäksi arktiset muutokset leviävät maapallon laajuisiksi valtavien merenalaisten hiilivarastojen sulaessa ikiroudasta pohjoisilla mannerjalustoilla. Näissä metaanihydraateissa on varastoituneena enemmän hiiltä kuin kaikissa tunnetuissa fossiilisten polttoaineiden esiintymissä yhteensä, ja niiden vapautuminen ilmakehään voi kiihdyttää ilmaston lämpenemistä dramaattisesti.
”Meidän on otettava pohjoisten alueiden viestit vakavasti”, Sommerkorn painotti. ”Tulevassa kansainvälisessä ilmastosopimuksessa on sitouduttava päästövähennyksiin, joilla vaarallinen ilmastonmuutos todella on mahdollista välttää. Kehittyvien maiden saaminen mukaan sopimukseen edellyttää teollisuusmailta nyt aktiivisuutta erityisesti rahoituskysymyksen ratkaisemisessa.”
WWF:n pääasialliset odotukset tulevalle kansainväliselle ilmastosopimukselle ovat, että sopimus
- vähentää globaaleja kasvihuonekaasuja 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä; teollisuusmaiden on vähennettävä päästöjään 40 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja vähintään 95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä
- tarjoaa puitteet vähähiiliseen talouteen siirtymiselle
- tarjoaa siirtymätalouksille ja muille kehittyville maille pääsyn puhtaisiin teknologioihin
- tukee ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumista kehittyvissä maissa; yhteensä teollisuusmaiden on sitouduttava tukemaan kehitysmaiden päästövähennys- ja sopeutumistoimia vähintään 160 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla vuosittain
- tukee WWF:n metsäkadon nettonollaustavoitetta.
Lähde: WWF Suomi