
”Kun Itämeren pääallas kukkii keväällä, siellä on kerrallaan miljoona kuorma-autollista levää. Muodostuva rekkajono olisi 12000 kilometriä pitkä, Nordkappista Gibraltarille ja takaisin! Vain kaikkein voimakkaimmissa kesäisissä sinileväkukinnoissa voi muodostua yhtä suuria levämääriä”, kertoo WWF Suomen meriasiantuntija Sampsa Vilhunen.
Pohjaan päätyvän kuolleen levän hajoamisessa kuluu runsaasti happea alusvedestä. Laskennallisesti jokavuotisen kevätkukinnan maksimi saa Suomenlahden ja Riianlahden alusveden hapettomaksi 2,5 metrin paksuudelta. Itämeren pääaltaalla vastaava luku on 1,6 metriä. Hapettomat pohjat ovat pohjaeläimistöltään kuolleita eivätkä tarjoa elinkelpoisia alueita pohjakaloille, kuten turskalle ja kampelalle.
Kevätkukinta on osa Itämeren perustuotantoa ja luonnollinen ilmiö. Nykyisin syntyvät levämäärät kuitenkin tukahduttavat ekosysteemin toimintaa sen sijaan, että ne lisäisivät meren tuottavuutta. Kevätkukinnan voimakkuudessa ei ole havaittu nousevaa trendiä, mutta ilmastonmuutoksen aiheuttaman ravinnekuormituksen kasvun epäillään lisäävän myös keväisiä levämääriä meressä.
0 comments:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.