WWF:n tiedotteen mukaan levien kevätkukinta ajoittuu maalis-toukokuulle, jolloin vain harvat merenkäyttäjät ovat liikkeellä näkemässä sen vaikutuksia. Ilmiö on tuttu tutkijoille, mutta sen vaikutus meriympäristön tilaan on heikosti tunnettu tutkimuspiirien ulkopuolella. Pääaltaan pohjoisosissa keväinen leväkukinta on ollut tänä vuonna voimakkainta 15 vuoteen.”Kun Itämeren pääallas kukkii keväällä, siellä on kerrallaan miljoona kuorma-autollista levää. Muodostuva rekkajono olisi 12000 kilometriä pitkä, Nordkappista Gibraltarille ja takaisin! Vain kaikkein voimakkaimmissa kesäisissä sinileväkukinnoissa voi muodostua yhtä suuria levämääriä”, kertoo WWF Suomen meriasiantuntija Sampsa Vilhunen.
Pohjaan päätyvän kuolleen levän hajoamisessa kuluu runsaasti happea alusvedestä. Laskennallisesti jokavuotisen kevätkukinnan maksimi saa Suomenlahden ja Riianlahden alusveden hapettomaksi 2,5 metrin paksuudelta. Itämeren pääaltaalla vastaava luku on 1,6 metriä. Hapettomat pohjat ovat pohjaeläimistöltään kuolleita eivätkä tarjoa elinkelpoisia alueita pohjakaloille, kuten turskalle ja kampelalle.
Kevätkukinta on osa Itämeren perustuotantoa ja luonnollinen ilmiö. Nykyisin syntyvät levämäärät kuitenkin tukahduttavat ekosysteemin toimintaa sen sijaan, että ne lisäisivät meren tuottavuutta. Kevätkukinnan voimakkuudessa ei ole havaittu nousevaa trendiä, mutta ilmastonmuutoksen aiheuttaman ravinnekuormituksen kasvun epäillään lisäävän myös keväisiä levämääriä meressä.