Energiahaasteet

Harva tulee ajatelleeksi, että esimerkiksi 40 prosenttia energiasta kulutetaan kiinteistöissä. Rakentajilla ja asukkailla onkin tulevaisuudessa suuri rooli ympäristön suojelemisessa. Rakennus- ja kiinteistöala ei tietenkään tuota eniten epäpuhtauksia. Sillä on kuitenkin merkittävä vastuu esimerkiksi energian kulutuksen tai luonnonvarojen käytön kautta. Kiinteistöissä kulutetaan noin 40 prosenttia kaikesta tuotetusta energiasta. Tämä luku on suuruusluokkana sama lähes kaikissa kehittyneissä maissa, vaikka ilmasto- ja ympäristöolosuhteet vaihtelevat suuresti.

“Rakennukset, jotka tuottavat energiaa saman verran kuin kuluttavat ovat saavutettavissa. Voisipa ajatella, että sähköauto ladataan parkkipaikalla rakennusten ylijäämäenergialla”, kertoo toimialajohtaja Reijo Kangas Tekesistä.

“Olisi keskityttävä rakennuksen tai alueen kokonaispäästöihin, lämmitysmuotojen vertailu ei riitä. Esimerkiksi kaukolämpö ei välttämättä ole tulevaisuuden asuntojen ekotehokkain lämmitystapa, koska matalaenergiatalon lämmitysenergiantarve on niin pieni, että se on parempi tuottaa paikallisesti”, jatkaa Kangas.

Uudistuotanto muodostaa kuitenkin vain pienen osan kiinteistökannasta (noin yksi prosentti), eli korjausrakentamisen puolella on myös suuria haasteita energiatehokkuuden kannalta. Maailmanlaajuisesti rakennetun ympäristön osuus energiankulutuksesta on yli 50 prosenttia, joten energian säästömahdollisuudet ovat kiinteistö- ja rakentamisalalla suuremmat kuin millään muulla alalla.
Kiinteistö- ja rakentamisala on avainasemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Koska energiatuotanto, hyödykkeiden ja tavaroiden valmistaminen myös kulutus kulkevat käsi kädessä, on sekä energiatuotantoa että luonnonvarojen käyttöä pystyttävä muuttamaan kestävälle tasolle, muuta keinoa ei ole

Aurinko on ainoa jossa energiaa on reilusti tyydyttämään ihmiskunnan energiatarpeen. Auringon säteilyteho maapallolle on 172500 terawattia, se on tuhansia kertoja enemmän, kuin milloinkaan tulemme tarvitsemaan, mutta sekään ei riitä korvaamaan luonnonvarojen liian suurta käyttöä.

Jatkuva energiakäytön lisääntyminen on jo uusiutuvien ja uusiutumattomien primäärienergia lähteiden riittävyyden kannalta kestämätöntä. Siksi myös energiatuotannon hyötysuhteen nostaminen mahdollisimman korkeaksi on ensisijaisen tärkeää. Kokonaistehokkuus (esim. EU:n alue) on ainoastaan 25 prosenttia, ja loput menevät harakoille. Esimerkiksi sähköntuotannossa energiahyötysuhde on korkeintaan 50 prosenttia loppuosuuden haihtuessa hukkalämpönä. Myös tuotantoketjun alkupäässä tarvitaan energiaa polttoaineen tuottamiseen ja kuljettamiseen. Ketjun loppupäässä hävikkiä syntyy sähköverkossa siirto- ja jakeluhäviöinä. Yhtä tärkeitä ovat säästötoimenpiteet kaikissa energiakulutuksen sektoreissa kulutuskäyttäytymisen muuttamisena sekä uusimman energiaa säästävän teknologian avulla. Entä sitten energiatuhlaus?

Nykyosaamisen sekä teknologian avulla sähköenergiatuotannon hyötysuhde on mahdollista nostaa erittäin korkeaksi, ja samalla saada myös päästöt minimiin. Yhtenä monien joukossa on CHP. Esim. lämmön ja sähkön yhteistuotantoa pidetään vihreänä energiamuotona. Tämän tuotantotavan sovellukset ovat erittäin innovatiivisia. Esimerkiksi mikroturbiineilla lämpöä ja sähköä voidaan tuottaa yhä hajautetummin. Sekä korkeampien hyötysuhteiden (80–99 prosenttia) ansiosta yhteistuotanto (CHP Combined Heat and Power) pienentää primäärienergian tarvetta ja vähentää hiilidioksidipäästöjä. Sopivilla säädöksillä sähkön ja lämmön yhteistuotanto voitaisiin moninkertaistaa muutamassa vuodessa. Sähkön ja lämmön yhteistuotanto tarjoaa merkittävän mahdollisuuden lisätä tehokkuutta. Lisäksi tarvittava primäärienergia on saatavissa usein lähiympäristöstä.

Uusiutuvaa energiaa ovat aurinko-, tuuli-, vesi- ja bioenergia, maalämpö sekä aalloista ja vuoroveden liikkeistä saatava energia. Bioenergiaa ovat puolestaan puuperäiset polttoaineet, peltobiomassat, biokaasu ja kierrätyspolttoaineiden biohajoava osa.