Mat­kai­lua maa­il­mal­la, tu­liai­si­na vi­ruk­sia


Lisääntyvän matkailun myötä yhä useampi suomalainenkin joutuu tekemään tuttavuutta hyttysten levittämien dengue- ja zikavirusten kanssa. Seuraukset voivat vaihdella lievästä kuumeesta hengenvaaralliseen sairauteen ja vakaviin neurologisiin häiriöihin.

Flavivirusten ryhmään kuuluvia hyttysten levittämiä dengue- ja zikaviruksia esiintyy tropiikin ja subtropiikin alueilla. Denguevirusinfektio vaihtelee oireiltaan lievästä, ihottumaisesta kuumetaudista henkeä uhkaaviin tautimuotoihin, joihin voi kuulua myös verenvuoto-oireita.

Denguevirusten aiheuttamia kuumetauteja diagnosoidaan yhä enenevässä määrin matkailijoilla, jotka vierailevat virukselle endeemisillä subtrooppisilla ja trooppisilla alueilla.

– Todennäköisiä syitä aiempaa korkeampaan ilmaantuvuuteen ovat kaukomatkailun ja epidemioiden yleistyminen sekä denguevirusten laajeneva maantieteellinen levinneisyys. Suomessa noin 50 – 100 matkailijalla todetaan vuosittain lievä denguekuume, kertoo dengue- ja zikaviruksia väitöstyössään tutkinut Essi Korhonen.

Denguevirukselle sukua olevan zikaviruksen luultiin olevan merkityksetön, Afrikassa ja Aasiassa vain satunnaisia lieväoireisia infektioita aiheuttava virus. Vuodesta 2013 lähtien zikavirus kuitenkin yllättäen levisi räjähdysmäisesti Polynesian kautta Etelä- ja Väli-Amerikkaan sekä Karibialle, aiheuttaen massiivisen epidemian. Tässä yhteydessä zikavirusinfektioon liitettiin uusia, ennestään tuntemattomia oireita kuten vakavia sikiön kehityshäiriöitä – muun muassa mikrokefaliaa eli synnynnäistä pienipäisyyttä. Lisäksi myös aikuisilla potilailla raportoitiin ensi kertaa vakavia neurologisia oireita.

Oi­rei­den pe­rus­teel­la vi­rus­ta ei voi tun­nis­taa

– Pelkkien oireiden perusteella dengue- ja zikavirusten aiheuttamia tauteja on mahdotonta erottaa muista kuumetaudeista. Niiden toteamiseksi tarvitaan yleensä useita erilaisia laboratoriotestejä, joiden luotettavuus varsinkin taudin alkuvaiheessa on ollut epäselvää, Korhonen kertoo.

Väitöstyössään  Korhonen kehitti dengue- ja zikavirusten diagnostiikkaa tutkimalla ja vertaamalla eri menetelmiä ja niiden yhdistelmiä sekä kokeilemalla erilaisten näytemateriaalien soveltuvuutta löytääkseen parhaan toimintatavan matkailijapotilaiden taudinmääritykseen. Työhön kerättiin näytteitä suomalaisilta matkailijoilta taudin eri vaiheissa.

Korhonen selvitti myös dengue- ja zikavirusten molekyyliepidemiologiaa tutkimalla sairastumisia aiheuttaneita flaviviruksia geneettisellä tasolla.

– Perinteisen näytemateriaalin eli potilaan verestä peräisin olevan seeruminäytteen rinnalla tutkin sylki- ja virtsanäytteiden käyttöä diagnostisena näytemateriaalina. Varsinkin virtsanäyte soveltuu erityisen hyvin sekä dengue- että zikaviruksen perimän osoittamiseen, sillä virtsasta viruksen perimä on osoitettavissa huomattavasti pidempään kuin perinteisestä seeruminäytteestä.

Mat­kai­li­joi­den näyt­teet ker­to­vat vi­rus­ten le­vin­nei­syy­des­tä

Tutkimuksessa havaittiin että denguevirusproteiinia (NS1) löytyi ajallisesti pidempään matkailijoiden seerumista kuin mitä aikaisemmin oli raportoitu maailmalla ei-matkailijapotilaista. Sairaalahoidon tarve ja kesto oli lievissä matkailijapotilaiden tautitapauksissa yhteydessä havaittuun virusmäärään, samalla tavalla kuin aikaisemmin oli havaittu vakavien tautimuotojen kohdalla.

Koska matkailijat voivat kantaa ja levittää dengue- ja zikaviruksia uusille alueille, he soveltuvat myös näiden virusten maailmanlaajuisen kiertokulun tutkimiseen.

– Suomalaisten matkailijanäytteiden avulla oli mahdollista osoittaa, että Madeiralla vuonna 2012 puhjenneen paikallisen dengue-epidemian oli aiheuttanut DENV-1 virus, joka oli todennäköisesti peräisin Etelä-Amerikasta, Korhonen kertoo.

– Lisäksi epäillyn dengueinfektion tarkempi selvitys suomalaispotilaasta vuonna 2015 paljasti ensi kertaa zikaviruksen esiintymisen Malediiveilla. Tämän tapauksen jälkeen Malediivien viranomaiset ryhtyivät toimenpiteisiin, ja osoittivat zikavirusta myös paikallisista hyttysistä.

Yh­teys zi­ka­vi­ruk­sen ja si­kiön ke­hi­tys­häi­riöi­den vä­lil­lä pal­jas­tui

Korhosen väitöstyöhön sisältyvä tutkimus oli myös ensimmäisten joukossa tuottamassa todistusaineistoa äidin zikavirusinfektion ja sikiön keskushermoston kehityshäiriöiden välillä: tulokset osoittivat, että virusta oli mitattavissa äidin verestä viikkoja ennen kuin kuvantamismenetelmillä pystyttiin näkemään sikiössä kehityshäiriöitä.

– Väitöstutkimukseni on omalta osaltaan ollut tuottamassa uutta tietoa, jonka perusteella dengue- ja zikavirusinfektioiden diagnostisia suosituksia on tarkennettu niin testityypin kuin näytemateriaalin valinnan suhteen. Lisäksi tutkimuksessa saatiin uutta tietoa dengue- ja zikavirusten esiintymisestä uusilla alueilla, Korhonen summaa.

Korhosen väitöstutkimus on tehty professori Olli Vapalahden zoonoosivirologian tutkimusryhmässä Helsingin yliopistossa.

FM Essi Korhonen väittelee 15.12.2017 kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Emergence of dengue and Zika virus: Travellers as sentinels for global epidemics". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Meilahden sairaala, Luentosali 4, Haartmaninkatu 4. Vastaväittäjänä on Associate professor Luisa Barzon, University of Padova, ja kustoksena on professori Olli Vapalahti. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa »»

Lähde: HY

0 kommenttia:

Lähetä kommentti