Ikiroudan sulaminen lisää voimakkaan kasvihuonekaasun, typpioksiduulin vapautumista pohjoisista soista

Tuoreessa tutkimuksessaan Itä-Suomen yliopiston johtama tutkijaryhmä on havainnut, että ikiroudan sulaminen voi johtaa suuriin typpioksiduulipäästöihin pohjoisista soista. Typpioksiduuli (N2O) on voimakas kasvihuonekaasu, joka lämmittää ilmastoa massayksikköä kohden 300 kertaa voimakkaammin kuin hiilidioksidi (CO2). Tutkimus julkaistiin (31.5) luonnontieteiden alan arvovaltaisimpiin kuuluvassa PNAS-lehdessä (Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America).
Ikirouta sulaa. Kuva: Monteuxs / Wikimedia Commons (CC BY-SA 4.0)

Jo aiemmin on ollut tiedossa, että ikiroudan sulaminen voi kiihdyttää ilmastonmuutosta lisäämällä arktisen maaperän sisältämän hiilen vapautumista ilmakehään hiilidioksidina ja metaanina - kumpikin tärkeitä kasvihuonekaasuja. Typpioksiduulin merkitys ikiroudan ja ilmaston välisten vuorovaikutusten kannalta on kuitenkin tähän asti ollut epäselvä.

Koetta varten tutkijat keräsivät Kilpisjärvellä sijaitsevalta palsasuolta 16 mesokosmosta: noin 80 cm korkuista, halkaisijaltaan 10 cm:n häiriintymätöntä turveprofiilia, mukaan lukien paikalla luontaisesti esiintyvä kasvillisuus. Tutkijat mittasivat typpioksiduulivuota näistä turvemesokosmoksista 33 viikkoa kestäneen sulatuskokeen ajan. Mesokosmoksia sulatettiin astettain aina turveprofiilin pohjalla olevaan ikiroutaan saakka. Koe tehtiin kontrolloiduissa olosuhteissa, joissa lämpötila, kosteus ja valaistusolot oli säädetty muistuttamaan pohjoisilla soilla luontaisesti esiintyviä.

Suurimmat typpioksiduulipäästöt ikiroudan sulamisen jälkeen havaittiin pohjoisilla ikiroutasoilla yleisesti esiintyviltä kasvittomilta turvepinnoilta. Näillä kasvittomilla pinnoilla sulaminen nosti päästöt viisinkertaisiksi. Typpioksiduulipäästöt olivat yhtä suuria kuin päästöt trooppisista metsämaista, jotka ovat luontaisista maaekosysteemeistä kaikkein merkittävin typpioksiduulin lähde. Kasvipeite vähensi typpioksiduulipäästöjä 90%, eikä päästöjä havaittu mikäli turve upotettiin veden pinnan alle.

Tutkimuksessa laaditun haavoittuvuuskartan mukaan alueet, joilta typpioksiduulin vapautuminen ikiroudan sulamisen seurauksena on todennäköistä, kattavat jopa neljäsosan arktisesta alueesta. Tutkijoiden mukaan ilmastonmuutoksen tuomilla muutoksilla on suuri vaikutus arktisiin typpioksiduulipäästöihin tulevaisuudessa. Tämän juuri julkaistun tutkimuksen valossa kuitenkin näyttäisi todennäköiseltä, että ikiroudan sulaminen aiheuttaa merkittävän typpioksiduulipäästön pohjoisilta alueilta.

Tutkimuksen tekivät Itä-Suomen yliopiston Ympäristö- ja biotieteiden laitoksen tutkijat Biogeokemian tutkimusryhmän johdolla, yhteistyössä Lundin yliopiston tutkijoiden kanssa.

Tutkimuksen päärahoittaja oli Pohjoismainen huippuyksikkö DEFROST, ja muita rahoittajia EU-hanke PAGE21, Suomen Akatemia (Cryo-N-projekti) sekä JPI Ilmasto-ohjelman projekti COUP

Tutkimusartikkeli:
Carolina Voigt, Maija E. Marushchak, Richard E. Lamprecht, Marcin Jackowicz-Korczyński, Amelie Lindgren, Mikhail Mastepanov, Lars Granlund, Torben R. Christensen, Teemu Tahvanainen, Pertti J. Martikainen, Christina Biasi (2017): Increased nitrous oxide emissions from Arctic peatlands after permafrost thaw (pdf). Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America.

Lähde: UEF

0 kommenttia:

Lähetä kommentti