Ilmastotavoitteiden saavuttamisesta luovutaan ja muutetaan laajaan sopeutumiseen

Onko tyhmää kysyä: ovatko ilmastopolitiikan päättäjät toteuttaneet tavotteita jotka asetettiin yli 20 vuotta sitten, vai onko tavoitteista luovuttu ja muutettu "sopeutumiseen"?

Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten konferenssi (COP) on diplomaattinen foorumi johon osallistuvat ilmastoasiantuntijat ja osallistujamaiden hallitseva eliitti diplomaattiseen neuvotteluun kompromisseineen. Kansalaisyhteiskunnat jäävät ilman päätöksenteko mahdollisuutta.

Päätöksenteko on kattava (konsensuksella) joten tulokset ovat kansallisia etuja ja vähemmän yhteisen tavoitteiden saavuttamista.


Yhtenä esimerkkinä COP 21 Pariisin sopimuksen ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos, jossa lähes lainkaan ei mainita "kivihiiltä", "öljyä", "frackingia", "liuskeöljyä", "fossiilisia polttoaineita" tai "hiilidioksidia", eikä ilmaisua "nolla", "kielto", "kieltää" tai "lopeta". Vertailun vuoksi termi "sopeutuminen" esiintyy 85 kertaa 31 sivulla.

Sopimus on tavoite ilman mitään ratkaisevaa toimintasuunnitelmaa ja byrokraattien kapulakieltä täynnä, mukaan lukien termit "tehostaa" (58 kertaa) ja "kapasiteetti" (59 kertaa).

COP 21 ehdotetut päästövähennys tavoitteet yksittäisille kansakunnille ovat vapaaehtoisia ja yksipuolisia ilman velvoitetta noudattaa täytäntöönpanoa. Onko mitään järkeä allekirjoittaa sopimus joka ei ole "sitova"? Päästövähennys sitoumukset ovat vapaaehtoisia jotka on todettu sopimuksessa riittämättömäksi rajoittamaan ilmastonlämpeneminen enintään 2 C asteella.

Itse asiassa Pariisin vapaaehtoiset kansalliset sitoumukset johtaisi päästöihin jotka ovat korkeampia vuonna 2030, kuin sovitut sitoumukset vuodelta 2015 ja ovat siten 3° C lämpenemisen polulla. Ellei dramaattisia parannuksia tehdä sitoumuksiin, 1,5° C tai 2° C tavoitteet jäävät tällä vuosisadalla saavuttamatta.

Joten mikä tavoite on tällä diplomatialla?

UNFCCC:n puitesopimuksessa todettiin, että ensisijaisena tavoitteena on estää "ihmisen toiminnan vaarallinen vaikutus ilmastojärjestelmään". Mutta mikä on "vaarallinen"?

Lämpenemisen kehittyessä tutkijat erottavat toisistaan "vaarallinen" (1-2° C) ja "erittäin vaarallinen" (yli 2° C) ilmaston lämpeneminen.

Nyt meillä on selvää näyttöä siitä, että merkittävä kriittinen piste, kuten esimerkiksi kesäaikaisen merijään sulaminen Arktiksella ja Länsi Etelämantereen jäätiköllä, myös merenpinnan nousu on alkanut jo alle 1° C lämpötilan nousulla, usean tutkimuksen mukaan.

Toisin sanoen, ilmastonmuutos on jo vaarallista, mutta UNFCCC on kieltäytynyt tunnustamasta tätä tosiasiaa, jossa todetaan lämpenemisen olevan merkittävästikin yli 1° C tavoitteista. Kysymys siitä, mikä olisi turvallinen ihmisten ja muiden lajien suojelemiseksi ei ole vastattu, eikä vaadittu.

Samoin kertyneet todisteet siitä, että juuri nykyinen 1° C lämpenemisen taso lisää järjestelmään elementtejä, joiden ansiosta järjestelmä voi olla menossa kohti kriittistä pistettä tai kokee vakavia muutoksia. Näitä ovat Atlannin kiertoliikkeen (virtausten) hidastuminen, joka on todennäköisesti ilmastonmuutoksen seurausta. Kiihtyvä Grönlannin jäämassojen sulaminen, Amazonin metsien ja muiden nielujen vähentynyt hiilen sitominen ja haavoittuvuus, sekä ikirouta-alueiden sulaminen.

1,5° C lämpeneminen johtaa merenpinnan tason nousuun ja uhkaa sivilisaation merkittäviä osia, sekä vaikuttaa haitallisesti korallien ekosysteemiin.

Jos ilmastonmuutos on jo vaarallista, niin ainoa looginen johtopäätös on, että asettamalla 1,5° C ja 2° C tavoitteet on UNFCCC prosessi hylännyt tavoitteet estää "ihmisen toiminnan vaarallinen vaikutus ilmastojärjestelmään".

UNFCCC:n keskeisistä tavoitteista, "ettei elintarviketuotanto ole uhattuna aikana, joka sallii ekosysteemin sopeutua ilmastonmuutokseen luonnollisella tavalla" on käytännössä sivuutettu.


Elintarvikkeiden tuotantoa uhkaa jo nyt merenpinnan nousu ja tulvat, muuttuneet sademäärät ja aavikoituminen, sekä äärimmäiset helleaallot ja maastopalot.

Ekosysteemit kuten korallit, mangrovemetsät -kasvillisuus ja rakkolevät Australiassa uhkaa tuhoutua nopeasti kuudennen massasukupuuton voimistuessa. Suuret ekosysteemit ovat nyt vakavasti uhattuna ja ilmasto poliittisten päätöksentekijöillä ei ole realistista sopimusta tehtävän vaatimiin toimenpiteisiin.

Pariisin sopimuksella tunnustettiin "ensisijaisesti ja perusluontoisesti suojata elintarvike- turvallisuus". Huomaa muutos alkuperäisestä 1992 tavoitteesta, jossa oli "varmistaa", ettei elintarviketuotanto ole uhattuna.

Pariisin sopimuksessa ei tehty mitään viittauksia aikatauluun, joka sallii ekosysteemien sopeutua ilmastonmuutokseen luonnollisella tavalla, mikä viittaa siihen, että tämä tavoite on sananmukaisesti hiipunut olemattomiin.

Joten UNFCCC:n perustana 1992 olevat tavoitteet on nyt hylätty. Mitkä ovat uudet tavoitteet UNFCCC:n COP prosessissa?

Jotkut sanovat, että vähennetään päästöjä tasolle jossa mukautuminen lämpenevissä olosuhteissa voidaan kohtuudella saavuttaa, tai sopeutua ellei voida lieventää. Tällöin oletetaan, että lämpötilan nousu on noin 2° C, jossa lieventäminen ja sopeutuminen ovat päällekkäisiä. Tämä on nykyisen politiikan paradigma.

Tämän hetken todisteet viittaavat siihen, että maailman päästövähennys toimet vie meitä kohti 3° C lämpötilan nousua tai enemmän. Mutta monet planeetan järjestelmät ovat romahtaneet tai romahtamaisillaan vain 1° C keskilämpötilan noususta, joka johtaa valtavaan "sopeutumisen kuiluun" ja ihmisyhteisöjen sekä maapallon järjestelmät ovat nopeasti menossa paljon huonompaan suuntaan.

Lähde: Climate Code Red
Julkaisi: Kalle

0 kommenttia:

Lähetä kommentti