Vuosi ilmastosopimuksesta: kantaako Pariisin henki?

Vuosi sitten Pariisissa tehtiin historiaa, kun 180 maata pääsi yhteisymmärrykseen ilmaston lämpenemisen pysäyttämisestä. Mutta mihin asti Pariisin ilmastosopimus kantaa?
Kuva: Jacqueline Schmid

Täysi sali puhkesi seisoviin aplodeihin, kun kahden viikon neuvottelujen jälkeen Pariisin ilmastokokous päättyi sopimuksen syntymiseen joulukuussa 2015. Harvasta asiasta tutkijat ovat yhtä yksimielisiä kuin ilmastonmuutoksesta. Politiikassa sen sijaan päästään harvoin samalle viivalle. Kaikilla on oma tonttinsa puolustettavana.

Odotukset Pariisissa olivat korkealla, sillä Kööpenhaminan ilmastokokous vuonna 2009 oli mahalasku. Monien mielestä Pariisin onnistuminen palautti uskon YK:n neuvottelujärjestelmään.

Pariisissa syntynyt toiveikas henki on jatkunut koko vuoden, kertoo Suomen pääneuvottelija Outi Honkatukia ympäristöministeriöstä. Hän edustaa Suomea marraskuussa järjestettävässä ilmastokokouksessa Marokossa.

“Pariisin sopimukseen oltiin kaikkialla hyvin tyytyväisiä. Se kertoo sopimuksen historiallisuudesta, mutta myös matalista odotuksista kansainvälisten sopimusten suhteen”, hän kertoo.

Sopimus oli vasta alkua

Pariisin sopimus on käänteentekevä, sillä se edellyttää toimia kaikilta maailmanlaajuisesti, Honkatukia kertoo. Pariisissa kuitenkin sovittiin vasta suuntaviivoista. Monessa mielessä kovin työ on vielä edessä, kun sopimusta lähdetään toteuttamaan käytännössä.

Jokainen sopimuksen allekirjoittanut ja ratifioinut maa on sitoutunut esittämään omat päästövähennystavoitteensa, joita on tarkoitus ajan myötä kiristää. Maat ovat saaneet asettaa tavoitteensa itse, eivätkä ne ole yhteismitallisia. Avoinna ovat esimerkiksi läpinäkyvyys- ja laskettavuuskehikoiden yksityiskohdat sekä se, miten ilmastotoimien kunnianhimoisuutta lisätään kansainvälisesti. Myös toimeenpanon tukeen eli kehitysmaiden toimintavalmiuksien kohentamiseen, teknologiaan ja ilmastorahoitukseen, liittyy avoimia kysymyksiä. Edessä on siis vielä paljon poliittista vääntöä.

“Usein käy niin, että neuvottelujen ulkopuolella puhutaan tosi rakentavasti. Itse neuvotteluissa on houkutus kaivautua takaisin vanhoihin poteroihin”, Honkatukia sanoo.

Marraskuussa pidettävään Marrakechin ilmastokokoukseen hän lähtee silti luottavaisin mielin, sillä Pariisin sopimus on astumassa voimaan juuri ennen kokousta ja myös EU on ratifioinut sopimuksen.

Pariisin sopimuksen kaltaiset kansainväliset sitoumukset ovat tärkeitä, mutta pohja käytännön ilmastotyölle on luotu jo aikaisemmin. Suomen ilmastopolitiikan suuntaan vaikuttaa oman ilmastolakimme lisäksi ennen kaikkea EU, jonka päästövähennystavoitteista sovittiin jo ennen Pariisin kokousta. EU:ssa on jo pitkään tehty kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa.

Erityisen merkittävää kuitenkin on, että Pariisin sopimukseen ovat sitoutuneet nyt myös Yhdysvaltojen ja Kiinan kaltaiset isot ja paljon saastuttavat maat, jotka ovat aikaisemmin suhtautuneet ilmastosopimuksiin nihkeästi.

Nyt isot maat olivat etunenässä allekirjoittamassa ja ratifioimassa Pariisin sopimusta. Pidemmällä aikavälillä tämä tasoittaa globaalia pelikenttää. Kun säännöt ovat kaikille samat, Suomellekin aukeaa mahdollisuuksia menestyä esimerkiksi cleantechin saralla.

Jotain poikkeuksellista Pariisin synnyttämässä ilmapiirissä on. Koskaan aikaisemmin ilmastosopimuksen ratifiointi ei ole edennyt yhtä nopeasti.                                                                      
Tarvitaan uudesta innostuvia kuluttajia, joiden esimerkin innoittamana ympäristöystävälliset vaihtoehdot vähitellen arkistuvat.
Kuva: W Paczocha

Tarvitaan uudesta innostuvia kuluttajia, joiden esimerkin innoittamana ympäristöystävälliset vaihtoehdot vähitellen arkistuvat.

Toimeenpano edennyt ennätysnopeasti

Jotain poikkeuksellista Pariisin synnyttämässä ilmapiirissä on. Sopimus on astumassa voimaan marraskuun alussa, mitä voidaan pitää historiallisena. Koskaan aikaisemmin ilmastosopimuksen ratifiointi ei ole edennyt yhtä nopeasti.

Tekemisen meininki tarttuu myös kuluttajiin, uskoo Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Eva Heiskanen.

“Yksi Suomessa varsin paljon esillä ollut ajatus on, että kaikki mitä me teemme, on turhaa, koska suuret saastuttajat Yhdysvallat ja Kiina eivät tee mitään. Pariisin ilmastosopimus syö siltä argumentilta pohjan ja luo uskoa omiin toimintamahdollisuuksiin”, hän kertoo. Muutosten ajamiseksi tarvitaan joukkovoimaa, sillä yksittäinen kuluttaja voi vaikuttaa vain vähän.

Keväällä nyhtökaurahuuma nosti ekologisemmat kulutusvalinnat kaikkien huulille, mutta vie aikaa, ennen kuin ilmastovalinnoista tulee arkipäivää, Heiskanen uskoo. Vuodessa ei ehdi tapahtua ihmeitä, sillä kulutuskäytännöt muuttuvat hitaasti. Pariisin kaltaiset isot poliittiset päätökset voivat kuitenkin vauhdittaa jo alkaneita muutoksia.

“Ihmiset ovat huolestuneita ympäristöstä, mutta harva on valmis uimaan vastavirtaan kovin pitkään. Uusien kulutuskäytäntöjen luominen ja vanhoista luopuminen on monen vuosikymmenen prosessi”, Heiskanen sanoo.

“En usko, että kymmenessä vuodessa tapahtuu isoa muutosta. Se voi tapahtua, mutta kymmenen vuotta on siihen liian lyhyt aika.”

Heiskasen mukaan enemmän kuin arvojen muutosta tarvitaan uudesta innostuvia kuluttajia, joiden esimerkin innoittamana ympäristöystävälliset vaihtoehdot vähitellen arkistuvat ja syntyy niitä tukevia hyviä rakenteita, kuten tuotteita ja julkisia palveluja. Heiskanen mainitsee työmatkapyöräilyn yhtenä esimerkkinä ilmiöstä, jossa ennen radikaali valinta muuttuu normiksi. Työpaikkojen kokouksissa ei enää hätkähdetä pyöräilijän kuratahroja housunlahkeessa.

Yritykset heräsivät ilmastotalkoisiin

Yritysmaailmassakin on herätty kuluttajien voimaan. Yritykset seuraavat tarkkaan pieniäkin muutoksia kuluttajien valinnoissa, kertoo Jouni Keronen yritysten ilmastotoimia vauhdittavasta Climate Leadership Councilista.

Kerosen mukaan monelle yritykselle Pariisin sopimus oli iso helpotus. Yrityksissä on herätty ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin jo kauan ennen Pariisin kokousta, mutta päätöksenteon poukkoilevuus ilmastoasioissa on tehnyt liiketoiminnasta vaikeaa. Kansainvälinen sopimus on lupaus pitkäjänteisemmästä politiikasta.

“Positiivisena yllätyksenä on tullut se, että yritykset eivät pelkää isoja tulevaisuuden muutoksia, kun ne tiedetään etukäteen. Sen sijaan suuri epävarmuus vuodesta toiseen on myrkkyä yrityksille”, hän kertoo.

Keronen mainitsee esimerkkinä Espooseen rakennetun maakaasuvoimalan. Se ehti käydä vuoden, ennen kuin hallituspolitiikan muutos teki voimalan käytöstä kannattamatonta. Hän toivoo, että Pariisin sopimuksen myötä ilmastotoimia suunnitellaan pitkällä aikavälillä. Vielä ei kuitenkaan kannata huokaista helpotuksesta.

“Painajainen olisi, jos Pariisin sopimus johtaisi maakohtaiseen sääntelyyn, joka muuttuu vaalikausittain. Yritysten pitää tehdä investointeja, joiden käyttöikä on 30, 40 tai 50 vuotta”, hän kertoo.

Iso kysymys on, miten ilmastorahoitus saadaan kasvatettua nelinkertaiseksi vuoteen 2030 mennessä. Julkinen raha ei yksinään riitä potin kasvattamiseen, mutta yksityiset sijoittajat ovat epäileväisiä niin kauan kuin sopimuksen varsinainen sisältö on vielä auki.

Kohti puhtaampaa tulevaisuutta

Sopimus on herättänyt myös kritiikkiä, sillä Pariisissa annetut päästösitoumukset eivät yksinään riitä pysäyttämään ilmaston lämpenemistä alle kahteen asteeseen. EU julistautui edelläkävijäksi, mutta senkin tavoitteet jäävät reilusti alle sopimuksen vaatiman tason. Tulevaisuudessa tavoitteita tullaan kiristämään.

Jouni Keronen kehottaa EU:ta ja hallitusta tekemään pitkän tähtäimen kunnianhimoisia suunnitelmia. Esimerkkiä voi ottaa Ruotsista, jossa seitsemän puoluetta on yhdessä linjannut tavoitteeksi nollapäästöt vuonna 2045.

“Kun tiedetään, että muutos tulee joka tapauksessa tekemään kipeää, niin parempi ennemmin kuin myöhemmin.”

Eva Heiskanen toivoo, että tulevaisuudessa tapahtuu vielä paljon.

“Kuluttajien hiilijalanjäljen osalta pitäisi tapahtua vielä paljon. Asumisessa, ruoassa ja ehkä vähitellen myös liikenteessä tapahtuu positiivista kehitystä, mutta markkinoille tulee koko ajan uusia tuotteita ja markkinoijat synnyttävät uusia kulutustarpeita.”

Kunnianhimoa tarvitaan, mutta onneksi sitä myös löytyy. Ei ole syytä heittäytyä pessimistiksi, sillä lähtökohdat onnistumiselle ovat olemassa. Nyt täytyy vain pistää toimeksi, Keronen sanoo.

“Vielä ei voida paukutella henkseleitä, mutta tunnelin päässä näkyy valoa. Pariisi ei pelastanut maailmaa, mutta se pelasti mahdollisuuden pelastaa maailman.”

Teksti: Reetta Mikkola / Kaskas Media
Lähde: Klimaatti

0 kommenttia:

Lähetä kommentti