Itämeren herkkä luonto on hyvin altis öljyonnettomuuksille

Itämeren erilaiset luontoympäristöt tulisi asettaa tärkeysjärjestykseen suojeluarvon, öljyn aiheuttaman tappion sekä lajien ja luontotyyppien palautumiskyvyn ja suojattavuuden perusteella.
Öljyntorjunta-alus Halli. Kuva: Wikimedia Commons (CC0)

Itämeren pohjoinen sijainti, pieni vesitilavuus, hidas veden vaihtuvuus ja pohjan hapettomuus tekevät siitä herkän öljyn vaikutuksille. Lisäksi Suomen rannikon mataluus ja saariston rikkonaisuus hankaloittavat öljyntorjuntaa.

Riikka Venesjärven Helsingin yliopistossa tekemä väitöskirja arvioi erilaisten menetelmien avulla öljyonnettomuuksien aiheuttamia haitallisia vaikutuksia Itämeren luontoon ja tarkastelee, millaisilla toimintamalleilla niitä voidaan pienentää.

Tulokset osoittavat, että todennäköisyyspohjaisten verkkomallien avulla tehty riskinarviointi voi auttaa jäsentämään ongelmia, huomioimaan epävarmuutta ja vakuuttamaan päätöksentekijöitä. Lisäksi tekniset ja älykkäät sovellukset auttavat tutkijoita kertomaan riskeistä.

– Rannikon luonto tulee asettaa tärkeysjärjestykseen sen suojeluarvon, öljyn aiheuttaman haitan, lajien ja luontotyyppien palautumiskyvyn ja suojattavuuden perusteella. Uhanalaisten lajien palautumiskykyyn öljyonnettomuuden jälkeen vaikuttavat öljyn aiheuttama tappio sekä lajin lisääntymiskyky ja sen edellytykset uudelleenasuttaa esiintymiä. Palautumiskyvyn lisäksi öljyntorjunnassa tulee huomioida lajien liikkuminen – liikkumattomien lajien suojaaminen onnistuu helpommin kuin liikkuvien, sillä ne eivät pakene torjuntatoimia, Riikka Venesjärvi toteaa.

Uhanalaisten luontotyyppien palautumiskyky vaihtelee niiden lajiston ja maaperän mukaan. Heikosti palautuvien merenrantaniittyjen kasvillisuus on ruoho- ja heinävaltaista, ja kasvi- ja eläinlajisto on runsasta. Lisäksi öljy voi imeytyä niityn pehmeään maaperään, jolloin se häviää luonnosta hitaasti.

– Ulkosaariston kallioluontotyypit palautuvat paremmin öljyn vaikutuksista. Niiden kasvillisuus on usein niukempaa ja ne ovat alttiina aallokon puhdistavalle vaikutuksille. Tosin lintujen pesimäyhdyskunnat voivat sijaita kallioluodoilla.

Vedenalaisten luontotyyppien öljyntorjunta on vaikeampaa kuin maanpäällisten. Itämeressä meriajokasniityt ovat herkkiä ympäristömuutoksille, ja entuudestaan rehevöitymisen kuormittama luontotyyppi palautuu huonosti öljyaltistuksesta.

– Öljyonnettomuusriskien hallintaan tulee luoda uusi viestintäkulttuuri, jossa tutkijat voivat osallistua nykyistä enemmän torjunnan suunnitteluun. Tämä edistää merkittävästi tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Onnettomuusriskiä tulee myös hallita entistä tiukemmilla ja paikallisilla keinoilla, perjantaina 13. toukokuuta väittelevä Riikka Venesjärvi toteaa.

Lähde: HY
Julkaissut: Kalle

0 kommenttia:

Lähetä kommentti