Etelämantereen osuus menneisiin ja tulevaisuuden merenpinnan nousuun

Ilmastonmuutoksen tutkijat osoittavat, että IPCC:n viimeisestä arviosta tuleva merenpinnan nousu seuraavan 100 vuoden aikana voi olla liian alhainen.
Antarktika. Kuva: Pixabay (CC0)

Uudessa tutkimuksessa ilmastotutkijat Robert DeConto University of Massachusetts Amherst ja David Pollard'in Pennsylvania State University viittaa siihen, että uusimpien arvioiden mukaan IPCC:n ennuste merenpinnan nousulle seuraavan 100 vuoden aikana voi olla liian alhainen, melkein kertoimella kaksi.
DeConto sanoo, Tämä voi olla katastrofi monille alaville kaupungeille, esimerkiksi Bostonissa voidaan kokea yli 1,5 metrin merenpinnan nousu seuraavan 100 vuoden aikana. Mutta hyvä uutinen on, että aggressiivinen päästöjen vähentäminen rajoittaa riskejä Etelämantereen sulamisesta.
Mekanismeja, jotka tiedettiin aiemmin, mutta niitä ei koskaan sisällytetty tutkimuksiin. Me lisäsimme jäälauttojen mallin voidaksemme arvioida hajonneista jäätiköistä ja romahtaneista pystysuorista jäätikköseinistä pinnan sulamisesta johtuvan vesimäärän vaikutuksen. Kirjoittajat löysivät Etelämantereelta potentiaalia yli 1 metrin merenpinnan nousulle vuoteen 2100 mennessä, ja yli 15 metrin nousun vuoteen 2500, jos päästöjä jatketaan ilmakehään keskeytyksettä. Pahimmassa tapauksessa ilmakehän lämpeneminen tulee pian hallitsevaksi vaikuttajaksi jäätikön sulamiseen.

Tutkijat toteavat; "merivirtaus on tärkeä tekijä Etelämantereen jäätiköiden menetykseen, jossa lämmin vesi on kosketuksissa alapuolelta jäälauttoihin. Laajoissa kasvihuonekaasupäästöjen skenaarioissa ilmakehän lämpeneminen voi pian ohittaa valtameren hallitsevana vaikuttajana Etelämantereen jäätiköiden sulamiseen”.  Lisäksi he toteavat; "jos huomattavia määriä jäätä menetetään, merellä on pitkä lämpömuisti joka estää jääpeitteen toipumisen tuhansia vuosia".

DeConto ja Pollardin tutkimusmotiivina oli rekonstruktioida merenpinnan nousu viimeisillä lämpimillä jaksoilla mukaan lukien edelliset (noin 125000 vuotta sitten) ja aiemman plioseenikaudella (noin 3 miljoonaa vuotta sitten). Korkeat merenpinnat, jotka vaihtelivat muutamasta metristä 20 metriin merkitsevät sitä, että Etelämantereen jäätikkö on erittäin herkkä ilmaston lämpenemiselle.
Niin, menneinä vuosina maapallon keskilämpötila oli vain hieman lämpimämpi kuin tänään, sanoo DeConto, mutta merenpinnan taso oli paljon korkeammalla. Pienemmän Grönlannin jäätikön sulaminen ei voi selittää kuin murto-osan merenpinnan noususta, useimmat on täytynyt aiheuttaa Etelämantereen sulaminen.
Tämän tutkimiseksi DeConto ja Pollard kehittivät uuden jääpeitteen ilmastomallin, joka sisältää "aiemmin aliarvostettuja prosesseja", jotka huomioi Etelämantereen ympärillä tapahtuvaa ilmakehän lämpenemistä.

He selittävät; "tähän mennessä Etelämantereen tutkimus haavoittuvuudesta on keskittynyt meren asemaan, kelluvan jäätikön alapuolelta sulamiseen ja marginaalisen hidasta mannerjään virtausta merelle. Kuitenkin usein unohdetaan suurten jäähyllyjen Rossin- ja Weddellin merien, sekä monet pienemmät jäähyllyt ja jääkielekkeet jotka tukevat jäätiköitä ja ovat myös alttiita ilmakehän lämpenemiselle.”

Nykyään kesäisin lämpötilat lähestyvät tai ylittää 0º C monilla jäähyllyillä.

Julkaisu:
Contribution of Antarctica to past and future sea-level rise doi:10.1038/nature17145

Julkaissut: Kalle

0 kommenttia:

Lähetä kommentti