Onnistuuko Pariisin ilmastokokous?


Maanantaina alkavan Pariisin ilmastokokouksen onnistuminen on tärkeää ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Se, mitä maat ovat ennen kokousta luvanneet, ei riitä pitämään ilmaston lämpenemistä alle kahden asteen riskirajan. Silti kokous voi olla käänteentekevä. Kolme asiaa ratkaisee menestyksen: pitkän tähtäimen tavoite, liian pienten päästövähennys-lupausten tarkistaminen sekä vastuunkanto maista, jotka kärsivät ilmastonmuutoksesta eniten.

Fossiilisten polttoaineiden lähtölaskennan alettava

“Pariisin sopimuksen on lähetettävä yrityksille, sijoittajille ja poliittisille päättäjille vahva viesti siitä, että fossiilisten polttoaineiden aika on ohi. Sopimuksen pitkän tähtäimen tavoite on kirjattava niin, että kaikki ymmärtävät, ettei uuteen öljyyn, hiileen tai kaasuun kannata enää sijoittaa”, sanoo Greenpeacen ilmastovastaava Kaisa Kosonen, joka osallistuu ilmastokokoukseen tarkkailijana Greenpeacen delegaatiossa.

Vaikuttava joukko tutkijoita(1), yrityksiä ja kansalaisjärjestöjä on vaatinut hallituksilta selkeää tavoitetta hiilidioksidipäästöjen tuomisesta nollaan vuosisadan puoliväliin mennessä. Tämä aloittaisi fossiilisten polttoaineiden lähtölaskennan saman tien. Tavoite rajoittaisi lämpenemisen hyvällä todennäköisyydellä alle kahden asteen ja jättäisi mahdollisuuksia myös haavoittuvien maiden kannattamalle 1,5 asteen tavoitteelle. Ehdotus on mukana sopimusluonnoksen vaihtoehdoissa, ja sitä ovat kannattaneet alavat saarivaltiot, vähiten kehittyneet maat, Latinalaisen Amerikan maat ja Norja.

“Investointien ohjaaminen ongelmista ratkaisuihin välittömästi on tärkeää, sillä vuoden 2050 energia- ja liikenneinfrastruktuuria rakennetaan tämänhetkisillä päätöksillä”, Kosonen sanoo.

Jos sen sijaan pitkän tähtäimen tavoite kirjataan liian yleisesti tai tarkoituksellisen kryptisesti, esimerkiksi päästövähennyshaarukkana tai prosentteina, viesti sijoittajille ja yrityksille jää epäselväksi. Ongelmallinen olisi myös tavoite, jonka aikataulu ei kuvasta kiireellisyyttä. Esimerkiksi EU:n ehdottama tavoite kaikkien päästöjen tuomisesta nollaan tai alle vuoteen 2100 mennessä ei viesti kiireellisyydestä, eikä ohjaa tämän päivän päätöksentekoa.

Huonoja tavoitteita ei saa lukita

“Maiden alustavia ja liian alhaisia päästövähennystavoitteita ei saa kirjata sellaisenaan uuteen sopimukseen. On päätettävä, että maakohtaisten tavoitteiden vahvuus ja reiluus arvioidaan ensin ja että niitä korotetaan sitten tasolle, joka riittää pitämään lämpenemisen reilusti alle kahden asteen”, Kosonen sanoo.

“Sopimuksen ensimmäisen tavoitekauden tulisi kestää viisi vuotta, vuodesta 2021 vuoteen 2025”, Kosonen jatkaa.

Tällä kertaa ilmastosopimus neuvotellaan nyyttikestiperiaatteella. Maat ovat saaneet itse päättää, millaisia kansallisia tavoitteita sopimukseen tuovat. Tavoitteita on saatu 177 maalta, joiden yhteenlasketut päästöt kattavat 93 prosenttia maailman päästöistä. Lupaukset eivät kuitenkaan riitä pitämään lämpenemistä alle kahden asteen. Huono tulos lukitsisi nyt ehdotetut tavoitteet seuraavien 10–15 vuoden ajaksi. Näin kahden asteen tavoite käytännössä hylättäisiin, sillä lähivuosien investoinnit ratkaisevat paljon.

Vastuuta eniten kärsivistä

“Hyvä tulos on sopimus, joka rakennetaan haavoittuvien maiden ja ihmisryhmien ehdoilla. Onnistuneen kokouksen seurauksena saastuttaja maksaa -periaate vahvistuisi: nopeita ja riittäviä päästövähennyksiä tekevien maiden joukko olisi mahdollisimman laaja ja tähtäimeksi otettaisiin yli sadan maan kannattama tiukempi tavoite rajoittaa lämpötilan nousu 1,5 asteeseen”, Kosonen sanoo.

Sopeutuminen, rahoitus sekä teknologinen ja muu tuki haavoittuville maille on mitoitettava vastaamaan todellisia tarpeita. Esimerkiksi teollisuusmaiden jo lupaama 100 miljardin dollarin vuotuinen ilmastorahoitus on taattava. Vahinkoja ja menetyksiä kompensoimaan tarvitaan mekanismi, jonka rahoitus taataan saastuttaja maksaa -periaatteella.

Usein maat, jotka ovat vähiten ilmastonmuutosta aiheuttaneet, kärsivät siitä eniten. Jos ilmastonmuutokseen ei tartuta riittävällä vakavuudella ja kansainvälisellä yhteistyöllä, voi yli 100 miljoonaa ihmistä ajautua äärimmäiseen köyhyyteen jo seuraavien 15 vuoden aikana.

Lähde: Greenpeace
Kuva: UN
(1) Vuosi 2015 on mahdollisuus kestävästä tulevaisuudesta

Julkaissut: Kalle

0 kommenttia:

Lähetä kommentti