Maata ”kaappaamalla” - heikennetään maatalouden voimavaroja

Globaalin maatalouden voimavarat kutistuvat ja siirtyvät - olemme ylittäneet maiden rajat saadaksemme uusia viljelysmaita.

Vuodesta 2000 yli 36 miljoonaa hehtaaria (n. Japanin kokoinen alue) on myyty tai vuokrattu ulkomaisille yrityksille, lähinnä maatalouskäyttöön. Parhaillaan, lähes 15 miljoonasta lisähehtaarista neuvotellaan.

”Viljelysmaita katoaa ja pirstaloituu jokaisella mantereella, kun taas "maata kaappaamalla” (land grabbing) siirtyy maatalousmaata ulkomaalaisten käyttöön omien tarpeidensa tyydyttämiseksi, niinpä siitä on tullut uhka elintarviketurvaan useissa maissa", sanoo Gary Gardner, Worldwatch-instituutin Maailman tila 2015 osallistunut kirjoittaja.

Noin puolet kaapatuista maa-alueista on tarkoitettu yksinomaan maatalouden käyttöön, ja 25 prosenttia on tarkoitettu sekaisin maatalous- ja muihin käyttötarkoituksiin (maa, jota ei käytetä maatalousmaana käytetään usein metsätaloudessa). Maan kaappaaminen onkin kasvanut nopeasti vuodesta 2005, vastauksena elintarvikkeiden hintojen kriisiin ja kasvavaan biopolttoaineiden kysyntään Yhdysvalloissa ja Euroopan unionissa. Kuivuus Yhdysvalloissa, Argentiinassa ja Australiassa on edelleen ajanut kiinnostusta maahan ulkomailla.

”FAO raportoi hiljattain, että olennaisesti mitään ylimääräisiä sopivia maatalousmaita ei ole muualla kuin vyönä keskellä planeettaa”,  kirjoittaa Gardner. Tämän vuoksi parhaiten sopivat maa-alueet ovat usein maissa, jotka itsekkin tarvitsevat lisää resursseja vastata kasvavaan kysyntään.

Yli puolet maailman kaapatuista maa-alueista on Afrikassa, erityisesti vesirikkaissa maissa, kuten Kongossa. Aasia tulee toisena, yli 6 miljoonaa hehtaaria lähinnä Indonesiassa. Suurin yksittäinen maa-alue on Papua-Uusi-Guineassa, lähes 4 miljoonaa hehtaaria (yli 8 prosenttia koko maan pinta-alasta) myyty tai vuokrattu.

Suurin kaappaaja on Yhdysvallat, maalla on jo runsaasti maatalousmaata. Pelkästään Yhdysvallat on hankkinut noin 7 miljoonaa hehtaaria maailmanlaajuisesti. Malesia tulee kaukana toisena, vain yli 3,5 miljoonaa hehtaaria hankittu.

Maan kaappaamisen sanotaan liittyvän kasvaviin haasteisiin elintarviketuotannon perusasioihin kuten: maa, vesi ja ilmasto, jotka tekevät viljelykasvien kasvattamisesta mahdollista. Maailmanlaajuisesti pohjavesialueilla pumpataan vettä noin 20 prosenttia enemmän kuin sinne sateesta kertyy, erityisesti useilla keskeisillä ruokatuotantoalueilla. Lopulta maa päätyy eroosioon ja suolapitoisuuden kasvuun sekä lisäksi kovettuu. IPCC mukaan, muuttuvan ilmaston ennustetaan aiheuttavan satojen nettolaskua vuosikymmenessä 0,2-2 prosenttia.

Vaaroista ilmeisin on maananastus. Laajamittaisissa kaappauksissa ei useinkaan huomioida pienviljelijän etuja, jotka ovat työskenneelleet maillaan pitkiä aikoja, jopa vuosikymmeniä. Lisäksi resurssien siirto köyhemmiltä mailta rikkaimmille maille lisää kohdemaiden haavoittuvuutta luovuttamalla omia maa- ja vesivarantoja ulkomaisille sijoittajille ja hallituksille. Tahtoo sanoa, että köyhemmiltä viedään ruoka rikkaampien suihin.

"Kysyntä maatalouden osalta kasvaa, koska planeettamme maa- ja vesivarannot ovat entistä niukempia ja  epävakaampia. Ponnisteluja tarvitaan resurssien säästöön ja mahdollisuus tehostaa koko maatalouden järjestelmiä", kirjoittaa Gardner.

Gardner uskoo, että stressiä elintarvikejärjestelmästä voidaan vähentää; estämällä ruokajätteen  syntymistä, tehostamalla vedenkäyttöä ja säästämällä maatalousmaata, vähentämällä lihan ja biopolttoaineiden tuotantoa, koska molemmat vaativat valtavia määriä maata ja vettä. Lisäksi kansainvälinen hyväksyntä oikeudesta ruokaan, integroitu jo 28 maassa perustuslakiin. Varmistettava, että elintarvikkeita ei voida evätä myöskään poliittisista syistä.

Lähde: Worldwatch Institute   

Lue myös Worldwatchin:
Liikakalastus ja ilmastonmuutos yhdessä - tehostaa valtamerten uhkia

Julkaissut: Kalle

0 kommenttia:

Lähetä kommentti