Leväyhteenveto 2015: Loppukesä toi runsaita sinileväkukintoja merialueille ja järville


Kooste kesän aikana satelliittikuvista havaituista Itämeren leväesiintymisistä (1.7.-31.8.2015). Pilvettöminä päivinä tehdyt havainnot luokitellaan alueisiin, joissa oli voimakkaita pintalevälauttoja vähintään yhtenä päivänä kesän 2015 aikana (punainen), laimeampia pintaleväesiintymiä (keltainen), levää veteen sekoittuneena (vaalean sininen) ja joissa ei ollut levää (sininen). Satelliittikuvien perusteella ei voi päätellä mikä levälaji aiheuttaa pintaleväesiintymän. (Kuva: SYKE)

Alkukesän sinilevätilanne oli rauhallinen viileän sään johdosta. Sinileväkukinnat runsastuivatkin sekä merialueilla että sisävesillä vasta elokuussa. Avomerialueilla loppukesän sinileväkukinnat olivat viime vuotta suuremmat. Järvillä esiintyi enemmän sinileväkukintoja kuin keskimäärin loppukesästä, mutta erittäin runsaita kukintoja havaittiin vain muutamilla järvillä.

Suomen lounaisilla ja eteläisillä merialueilla runsaasti sinilevää

Sinileviä esiintyi kuluneena kesänä runsaasti Suomen lounaisilla ja eteläisillä avomerialueilla sekä Selkämeren kaakkoisosassa. Myös itäisimmällä Suomenlahdella esiintyi levälauttoja. Vain Perämerellä ja Selkämeren pohjoisosassa ei havaittu sinilevälauttoja, mikä on merialueillemme tavanomaista.

"Avomerellä sinilevien runsauteen vaikutti fosfaattiravinteen suuri määrä. Suomenlahdella viime vuoden aikana syvään veteen pääaltaasta virrannut ja pohjasta vapautunut fosfaatti oli viime talven myrskyjen seurauksena sekoittunut ylempiin vesikerroksiin. Myös Selkämerelle oli virrannut fosfaattipitoista vettä Itämeren pääaltaalta. Lisäksi rannikoilla sinilevien määrään ja lajistoon vaikuttavat paikallisesti jokien mukanaan tuomat ravinteet", kertoo johtava tutkija Harri Kuosa Suomen ympäristökeskuksesta.

Rannikkoalueilta runsaista sinilevämääristä ilmoitettiin Järvi-meriwikiin eri puolilta Suomea, pääasiassa Saaristomereltä. Lisäksi heinä-elokuussa havaittiin muutama panssarisiimalevien kukinta Saaristomeren ja läntisen Suomenlahden rannikoilla.

Sinilevälautat avomerialueilla viime kesää laajempia

"Kaikkiaan sinilevien pintaesiintymät Suomen merialueilla olivat viime vuotta laajemmat. Tuulinen alkukesä viivästytti pintalauttojen muodostumista, vaikka sinileviä olikin runsaasti veteen sekoittuneena jo heinäkuun puolivälistä lähtien. Laajoja sinilevien pintalauttoja pääsi muodostumaan vasta elokuun puolivälin tyynen sääjakson aikana", sanoo tutkija Sirpa Lehtinen Suomen ympäristökeskuksesta.

Tällä hetkellä sinileväkukinnat ovat jo hiipumassa, mutta ravinne- ja sääolosuhteiden suosiessa ne ovat mahdollisia vielä syksylläkin.

Sinilevälauttojen seuranta ei yksinään riitä Itämeren levätilanteen arviointiin, koska pintalauttojen muodostuminen on pitkälti riippuvainen tuulioloista. Sinilevien määrän ja lajiston pitkäaikaisseuranta toteutetaan analysoimalla tutkimusalus Arandan ja alueellisten ELY-keskusten ottamia näytteitä. Vaikka sinilevät ovat luonnollinen osa Itämeren kasviplanktonyhteisöä, on niiden runsastuminen yksi ihmisen aiheuttaman rehevöitymisen seurauksista.

SYKEn kesäkuun alussa julkaisema Suomen merialueiden sinileväkukintojen esiintymisriskiä kuvaava ennuste piti paikkansa hyvin. Ennusteen laadinnassa käytettiin Itämeren ekosysteemimallia, jonka lähtötietoina käytetään edellisen talven ja kevään seurantamatkoilla mitattuja ravinnepitoisuuksia ja viiden esimerkkivuoden virtaus-, tuuli- ja lämpötilaolosuhteita. Lisäksi otetaan huomioon mallin epävarmuustekijät ja hyödynnetään kokemuksia aikaisempien vuosien havainnoista.

Sinilevät pysyivät kurissa järvillä loppukesään asti

Sinilevätilanne oli järvillä keskimääräistä parempi kesäkuusta elokuun puoliväliin saakka. Epävakaisen alku- ja keskikesän aikana sinileviä havaittiin järvillä selvästi vähemmän kuin tyypillisesti ajankohtana. Sinilevät alkoivatkin runsastua seurantajärvillä vasta elokuussa sään lämmettyä.

"Elokuun puolivälistä alkaen sinilevää on havaittu seurantapaikoilla enemmän kuin tyypillisesti. Kesän suurimmat sinilevämäärät on havaittu poikkeuksellisesti vasta elo-syyskuun taitteessa. Merkille pantavaa on ollut kuitenkin runsaiden kukintojen vähäisyys monilla rehevämmillä järvillä, joilla sinilevää on raportoitu yleensä kesäisin", kertoo erikoistutkija Marko Järvinen Suomen ympäristökeskuksesta.

Runsaita tai erittäin runsaita sinileväkukintoja havaittiin kesän aikana vain yksittäisillä rehevillä seurantajärvillä. Tyypillisesti kukintojen kesto oli lyhyt ja kukinta voitiin havaita järvellä vain yhdellä seurantaviikolla. Kolme viikkoa yhtäjaksoisesti tai kauemmin kestäneitä runsaita tai erittäin runsaita sinileväkukintoja esiintyi vain seitsemällä seurantajärvellä.

Elokuun lopussa lämpimän sään myötä järvien pintavesikerrokset ovat pysyneet lämpimämpinä kuin tyypillisesti tähän aikaan vuodesta. Viileät yöt ovat lisänneet kuitenkin veden sekoittumista syvemmälle, mikä on tuonut lisäravinteita pintaveteen. Tämä on muodostanut hyvät edellytykset sinilevien esiintymiselle myös syksyn alussa.

Kansalaisten havainnot täydensivät leväseurantaa

Kansalaiset voivat osallistua leväseurantaan Järvi-meriwikin avulla. Se on Suomen vesien oma verkkopalvelu, johon kuka tahansa voi perustaa itselleen havaintopaikan ja ryhtyä seuraamaan muun muassa levätilannetta, pintaveden lämpötilaa ja näkösyvyyttä.  Kesäkuussa avatun Havaintolähetti-palvelun avulla havaintoja voi lähettää älypuhelimella myös paikoista, joihin ei ole perustettu varsinaista seurantapaikkaa.

Kuluneen kesän aikana kansalaiset ja muut virallisen leväseurannan ulkopuoliset tahot tallensivat Järvi-meriwikiin yhteensä noin 600 levätilannehavaintoa. Näistä noin puolessa oli havaittu sinilevää ja puolet kuului luokkaan "Ei levää".

Leväpuhelin palveli kansalaisia ja tiedotusvälineitä kesä-elokuussa. Asiantuntijat saivat 85 puhelua, joista 23 koski Itämerta ja loput sisävesiä. Tyypillisesti kansalaisia huolestuttivat oman lähi- tai mökkivesistön mahdollinen leväkukinta sekä sen vaikutukset virkistyskäyttöön ja terveysriskit. Tiedotusvälineitä kiinnostivat syyt siihen, miksi sinilevää tavattiin kesä-heinäkuussa niin vähän.

Sinilevien esiintymistä seurataan kesäisin viikoittain

Suomen ympäristökeskus on julkaissut kesä-elokuussa viikoittain katsauksen sinilevätilanteesta Itämeressä ja järvissä. Sinilevien havainnointia jatketaan syyskuun loppuun asti, mutta viikoittainen tiedotus päättyy.

Valtakunnallinen leväseuranta aloitettiin kesällä 1998. Seuranta toteutetaan yhteistyössä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY), kunnallisten ympäristöviranomaisten ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Leväseurantaan kuuluu yli 300 pysyvää havaintopaikkaa eri puolilla maata. Itämeren levätilanteesta saadaan tietoa myös SYKEn tutkimusaluksilta, satelliittikuvista, Itämerta risteileviltä aluksilta (Alg@line) sekä Rajavartiolaitoksen lennoilta.

Lähde: SYKE
Julkaissut: Kalle

0 kommenttia:

Lähetä kommentti