Talvivaaran tarina - kuka huijaa ja ketä?


Valtio antoi rahaa lisäbudjetista Talvivaaran ympäristöongelmien ratkaisemiseen. Nyt tätä rahaa on tarkoitus käyttää kaivoksen louhinnan uudelleen aloittamiseen. Toiveena on, että uusien liuotuskasojen lisäämisellä liuoskiertoon saataisiin niin paljon lämpöä että kasat ja kiertoliuos eivät jäätyisi talvella.


Ongelmien ytimessä on itse kaivoksen pohjoisissa oloissa kokeellinen rikastusmenetelmä, biokasaliuotus.

Jos tämä prosessi olisi toiminut niinkuin kaivoksen ympäristöluvassa luvattiin, kaivoksella ei olisi minkaanlaisia ongelmia pakkasista, eikä ylimääräisestä vedestä. Päinvastoin. Jopa sateisimpinakin kesinä olisi pitänyt pumpata haihtumista korvaavaa ylimääräistä vettä liuotuskiertoon. Perustamisvaiheessa suunniteltiinkin vedensaannin turvaamiseksi vedenottoputkea Nuasjärvestä.

Bioliuotuksessa bakteeritoiminnan piti irrottaa sulfidimalmin rikkiä liukoiseksi rikkihapoksi voimakkaasti lämpöä tuottavassa reaktiossa. Oletus oli, että prosessin käynnistyttyä kasoihin laskettavan rikkihapon määrää voitaisiin vähentää.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa kaivosalueella on jopa kymmenen miljoonaa kuutiota jätevesiä, joista eroonpääsemiseksi rakennetaan purkuputkea Nuasjärveen. Kasoihin ajettavan rikkihapon määrä ei ole vähentynyt ja voidaankin todeta, ettei kyse ole käytännössä ollut bioliuotuksesta, vaan lisätyn rikkihapon avulla tapahtuvasta rikastamisesta.

Tilanne osoittaa, että tämä kaivoskokeilu on epäonnistunut. Lukuisista uusista yrityksistä ja lupauksista huolimatta kasat eivät ole pysyneet liuottavan bakteeritoiminnan kannalta elossa. Myöskään kasojen purku ja siirto sekundaarivaiheeseen ei ole herättänyt toimintaa vaaditulle tasolle.

Saatujen mineraalien määrä on jäänyt malmitonnia kohden noin puoleen luvatusta, mutta kustannusten osalta kehitys on ollut vastakkainen. Jokainen louhittu tonni on merkinnyt myös lisää jälkilaskua, lisää ongelmallista ja saastuttavaa sivukivijätettä, lisää rikkihappoa, lisää sadevettä sekoittumaan liuoskiertoon.

Media vedenjakajalla

Kaiken tämän jälkeen saamme lehdistä lukea, kuinka valtio on päättänyt antaa vielä lisää verorahoja kaivoksen konkurssipesälle louhinnan uudelleen käynnistämiseksi ympäristösyistä.

Tämä loogisesti mahdoton perustelu on syvässä ristiriidassa terveen järjen ja kaivoksen toimintahistorian valossa. Herää kysymys miksi media toistaa kritiikittömästi kestämättömiä väitteitä tosiasioina ja antaa näin tukensa valtion varojen sijoittamiselle toimimattoman ja saastuttavan kaivoksen jatkamiselle.

Kaavailtu Talvivaaran kaivoksen ja kaivosoikeuksien kauppa edellyttää ulkomaisten sijoittajien ehtojen perusteella, että kaivos on toiminnassa.

Olisiko mahdollista, että tässä meidän pienessä Suomessa, maailman korruptoitumattomimmassa maassa, vapaan lehdistön ja vihreän kaivosteollisuuden mallimaassa media suojelisi valtiota ja Talvivaaran kaivosta ikäviltä ja ilmeisiltä kysymyksiltä?

Tutkivaa ja kriittistä journalismiakin sentään vielä onneksi tehdään.

MTV:n hätkähdyttävä uutinen kertoo, että Työ- ja elinkeinoministeriö salaa tiedot konsulttitoimistosta, joka on tehnyt selvityksen Talvivaaran bioliuotusprosessin ongelmien ratkaisemisesta.

Tämän uutisen tulisi viimeinkin herättää sekä mediaa että päätöksiä tekevät poliitikot ja virkamiehet. Missä viipyy puolueeton, tieteellinen ja läpinäkyvä selvitys bioliuotuksen toimivuudesta kaivoksen perustamisesta tähän päivään? Miksi bioliuotus ei kestä avointa tarkastelua?

Talvivaaran tarina on alusta alkaen perustunut suurille lupauksille ja toiveille uudesta biologisesta kaivosmenetelmästä, jolla päästään käsiksi kertaluokkaa heikompiin malmioihin kuin tähän saakka.

Jos joku asia kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei useimmiten ole totta.

Talvivaaran piti olla uuden kaivosaikakauden pioneerihanke koko Fenno-Scandinaviassa. Tästä tarinasta halutaan ilmeisesti pitää yhä kiinni valtionhallinnossa ja valtapuolueiden piirissä, eikä Talvivaaran anneta kaatua omaan ilmeiseen mahdottomuuteensa.

Kansalaisten enemmistö on halunnut kaivoksen sulkemista jo vuosia. Tämä olisi ollut oikea ratkaisu sekä verovarojen käytön että ympäristön kannalta.

Kaivoksen tuotannollinen ja toiminnallinen alasajo olisi hyvä tehdä juuri nyt, kun liuotuskierrossa olevat kasat ovat lähes loppuun liuotetut, siinä määrin kuin niistä metalleja irti voidaan saada.

Talvivaaran kaivos on syytä pistää pakettiin. Kaivoslupa on peruutettava ja hallittu alasajo aloitettava.

Annetaan malmivarojen pysyä Suomen valtion omistuksessa ja odottaa aikaa, jolloin kaivososaaminen ja nikkelin hintataso mahdollisesti sallivat mineraalien ekonomisesti ja ekologisesti kestävän hyödyntämisen.

Hannu Hyvönen Iisalmi, Ari Kananen Sotkamo, Antti Lankinen Sotkamo, Hilkka Lipponen Kemi ja Raimo Tervonen Sukeva

Lähde: Stop Talvivaara
Kuva: Antti LankinenStop Talvivaara
Julkaissut: Kalle

0 kommenttia:

Lähetä kommentti