Typpi- ja fosforiähky − uusi vaivamme

Ruoantuotannossa tarvittavien ravinteiden – erityisesti typen ja fosforin – vuodot rehevöittävät pahasti maapallon vesiekosysteemejä ja edistävät ilmastonmuutosta. Uhkakuvassa piilee samalla mahdollisuus. Ravinnetalouden tehostaminen luo uusia liiketoimintamalleja ja mahdollistaa kierrätystekno-logian kehityksen vientituotteeksi asti.


Ravinteiden kestävämpää käyttöä ja niiden kierrätykseen liittyviä uusia teknologisia innovaatioita on tutkittu NUTS eli Suomi kestävän ravinnetalouden mallimaaksi -hankkeessa. Siinä on myös kehitetty maailman mittakaavassa ainutlaatuinen ravinnejalanjälki, jolla voidaan mitata pääravinteiden, eli typen ja fosforin, käyttöä. Hanke on LUT:n ja Luonnonvarakeskuksen (LUKE) yhteinen ja osa Tekesin Tie kestävään talouteen -ohjelmaa.

"Ravinteiden erotus- ja kierrätystekniikoita on jo olemassa, mutta ne eivät ole vielä kaikki kaupallisesti kannattavia. Esimerkiksi typpeä on ilmakehässä riittämiin, mutta sen sitominen lannoitteisiin on nykyisellään erittäin energiaintensiivinen prosessi. Kun typpi karkaa ilmakehään, tarvitaan uusi energiapanos karanneen ravinteen uudelleen hyödyntämiseen. Tämä on tuhlausta, ja ravinteet pitäisi saada kiertoon", pohtii NUTS-hankkeen projektipäällikkö Mirja Mikkilä.

Jätevesien käsittely on heikoin lenkki

Ravinteiden kierron heikoin lenkki on yhdyskuntien jätevesien käsittely. Ravinteita saadaan jätevesistä talteen, mutta talteenotto on tapahtunut tähän asti pääsääntöisesti eri prosesseilla. Tutkimustulosten mukaan on kuitenkin mahdollista poistaa fosforia ja typpeä jätevesistä yhtäaikaisesti. Myös ravinteiden uudelleen hyödyntäminen ontuu, fosforin hyötykäytön aste on alle 50 prosenttia ja typen alle 10 prosenttia.

Itämeren rehevöitymistä voidaan hillitä kalastuksella ja kasvibiomassan poistolla. "Esimerkiksi särkikalojen kalastus poistaa ravinteita ja parantaa muiden ruokakalojen kantoja. Vaadittavat toimet ovat toki aina tilannesidonnaisia, ja puhdistustoimenpiteiden on oltava kustannustehokkaita ennen kuin ne yleistyvät", toteaa Mikkilä.

Mikkilän mukaan myös jätevesilietteen lämpökäsittelyllä saadaan ravinteet ja raskasmetallit eroteltua toisistaan. Lisäksi levänviljely kaukolämpölaitoksen ja vedenpuhdistamon yhteydessä olisi resurssitehokasta. Levät ovat tehokkaita yhteyttäjiä.

"Kestävän ravinnetalouden yksi avainteknologia on biokaasun ja väkevöityjen kierrätysravinteiden yhdistetty tuotanto. Virallisesti kyse on jätteenkäsittelystä, mutta siinä prosessoidaan eloperäisistä raaka-aineista lannoitukseen käytettäviä kierrätysravinteita, mullan raaka-aineita ja biokaasua, Mikkilä kertoo.

Ruokajärjestelmää muutettava

Ruokajärjestelmän historiallinen kehitys on johtanut ravinnetalouden lukkiutumisen nykyiseen, kestämättömään tilaan. Ruoka saadaan riittämään maapallon 9 miljardille ihmiselle vuonna 2050, mutta se vaatii radikaalia muutosta sekä ruokajärjestelmässä että asenteissa. Tarvitaan enemmän kasvis- ja sesonkiruokaa sekä paikallista kierrätystä. Lisäksi ruokahävikki on saatava kuriin, ja ruuan sivuvirrat on hyödynnettävä kierrättämällä ravinteet takaisin ruoantuotantoon.

"Meidän pitäisi pystyä tekemään myös globaalia työnjakoa ja ottaa ravintoomme keinoliha, heinäsirkat ja madot. Lisäksi tuoretuotteiden globaali kuljetus on tehotonta. Tulevaisuudessa ei kuljeteta vettä, vaan kuivattua ruokaa. Tällaisilla yhdistelmillä ruokakattaus olisi kuitenkin aika monipuolinen", Mikkilä tuumii.

Mikkilän mukaan institutionaaliset, markkinataloudelliset ja ihmisten arvomaailmaan perustuvat pullonkaulat hidastavat siirtymää kohti ravinteiden kierrättämistä ja oikeudenmukaista käyttöä, ja hän arvioi, että systeemin muutos vie aikaa 20−30 vuotta.

Lähde: LUT
Kuva: Pixabay
Julkaissut: Kalle

0 kommenttia:

Lähetä kommentti