Suomen keskilämpötila noussut jo yli kaksi astetta


Suomen keskilämpötila on noussut viimeisten 166 vuoden aikana yli kaksi astetta.

Keskimääräinen nousu tarkasteluajanjaksolla oli 0,14 astetta vuosikymmenessä, mikä on lähes kaksinkertainen maapallon keskiarvoon verrattuna.

Tuoreen tutkimuksen mukaan erityisen nopeaa lämpötilan kohoaminen on ollut viimeisten 40 vuoden aikana, jolloin lämpötila on noussut yli 0,2 astetta vuosikymmenessä. "Lämpötilan nousu on ollut voimakkainta marras-, joulu- ja tammikuussa. Myös kevätkuukausina eli maalis-, huhti- ja toukokuussa lämpötilan nousu on ollut vuosittaista keskiarvoa nopeampaa. Kesäkuukausina lämpötilan nousu on ollut vähäisempää", toteaa Ilmatieteen laitoksen ja Itä-Suomen yliopiston professori Ari Laaksonen.


Lämpenemisen seurauksena Suomen järvien on havaittu jäätyvän myöhemmin ja jäiden lähtevän aiemmin keväällä. Vaikka lämpötilan nousu varsinaisina kasvukuukausina on ollut vähäistä, puiden lehtien puhkeaminen ja kukkiminen on havaintojen mukaan aikaistunut.

Lämpötila noussut hyppäyksittäin

Vuotuinen keskilämpötila on noussut kahdessa jaksossa, mittaussarjan alusta 1930-luvun lopulle ja 1960-luvun lopusta tähän päivään. Lämpötilan nousu on ollut 1960-luvun jälkeen nopeampaa kuin koskaan aiemmin, muutosnopeus on vaihdellut vuosikymmenittäin 0,2 ja 0,4 asteen välillä. Näiden välisenä aikana lämpötila pysyi lähes vakiona. "Nousun pysähtymiselle on useita syitä, kuten auringon aktiivisuuden pitkäaikaisvaihtelu ja II-maailmansodan jälkeinen ilmakehän ihmisperäisten aerosolien määrän kasvu. Kun taas katsotaan viime vuosien havaintoja Suomessa, niin ei ole nähtävistä lämpenemisen hidastumista", toteaa Itä-Suomen yliopiston tutkija Santtu Mikkonen.

Lämpötila-aikasarja luotiin keskiarvoistamalla kaikkien Suomen mittausasemien tuottama aineisto koko maan yli. Lisäksi alkuvuosina, kun Suomen oma mittausasemaverkko ei vielä ollut maanlaajuisesti kattava, käytettiin aineistoja mittausasemilta naapurivaltiosta.

Suomen sijainti Atlantin valtameren ja Euraasian manneralueen välissä aiheuttaa säätiloihin suurta vaihtelevuutta. Tämä näkyy voimakkaana kohinana vuosittaisen keskilämpötilan aikasarjassa, mikä tekee tilastollisesti merkitsevän trendin erottamisen aikasarjasta hyvin haastavaksi. Suomen lämpötila-aikasarjaa tarkasteltiin dynaamisten regressiomallien avulla. Menetelmän avulla aikasarja voitiin jakaa osiin siten, että siitä eroteltiin keskimääräinen tason muutos eli trendi, kausivaihtelu, havaintojen riippuvuus toisistaan ja kohina. Tämän menetelmän avulla voidaan ottaa huomioon pohjoisten olojen aiheuttama vuodenaikaisvaihtelu ja suuret vaihtelut vuosien välillä.

S. Mikkonen, M. Laine, H. M. Mäkelä, H. Gregow, H. Tuomenvirta, M. Lahtinen, A. Laaksonen Trends in the average temperature in Finland, 1847–2013

Stochastic Environmental Research and Risk Assessment, Online First, 17 Dec 2014 DOI: 10.1007/s00477-014-0992-2

Lähde: Ilmatieteen laitos

Julkaissut: Kalle

2 kommenttia:

  1. Anonyymi12/25/2014

    Haluaako kirjoittaja ottaa kantaa kumpi, vuoden 1848 vai nykyinen vuoden 2014 lämpötila on parempi?

    VastaaPoista
  2. Tokihan vuoden 2014 lämpötila on tarkempi (parempi?) kuin vuoden 1848. Vuonna 1848 havaintoasemia oli harvakseltaan, mutta nykyisin huomattavasti enemmän.

    Muuten tuohon on vaikea ottaa kantaa, kumpi lämpötila on parempi 1848 vai 2014?

    Metlan mukaan (perustuu feneologisiin ilmiöihin) pohjoisten metsäpuiden kukinnan ja lehteenpuhkeamisen on havaittu aikaistuneen vuosina 1848–2004 noin 0,1 päivää vuodessa, eli lämpötila Suomessa on keskimäärin noussut 1,8 °C vuosisadassa. Fenologiset aikasarjat vahvistavat kevätkuukausien lämpenemishavainnot oikeiksi

    Kuva Puutteellisen asemaverkon aiheuttamasta epävarmuuden suuruudesta.

    Linkissä oleva kuva löytyy Ilmatieteen laitoksen dokumentista Ilmastokatsaus Tammikuu 2010 (pdf)

    VastaaPoista