Lompolojänkällä tutkitaan soiden vaikutusta ilmastonmuutokseen


Soiden metaanipäästöt lämmittävät ilmastoa, mutta toisaalta hiilidioksidin sitoutuminen turpeeseen kääntää soiden hiilenvaihdon kokonaisuutena ilmastoa viilentäväksi, kun tarkastellaan niiden kehityshistoriaa. Asiaa on tutkittu Luoteis-Lapin Lompolojänkällä.

Luoteis-Lapissa, Pallastunturin kupeessa sijaitsevan Lompolojänkkä-aapasuon kehityshistoria selvitettiin suon turvekerrosten radiohiiliajoituksen avulla. Turpeen kertymisnopeus viimeisen 10 000 vuoden aikana määritettiin sekä vaaka- että pystysuunnassa. Turvekerroksen kehitystiedoista saatiin selville, miten ilmakehän hiilidioksidin sitoutuminen ekosysteemiin on vaihdellut suon kehityshistorian aikana viime jääkauden jälkeen.
Suonäkymä. Kuva:  Wikimedia Commons (CC BY-SA 3.0)
”Tutkimuksen tulokset osoittavat, että on hyvin epätodennäköistä että luonnontilaiset turvemaat voisivat itsestään muuttua ilmakehää lämmittäväksi, kun tuhansien vuosien hiilikertymä otetaan huomioon. Soiden kuivaaminen ja käsittely sen sijaan voivat kääntää niiden kasvihuonekaasutaseen lämmittäväksi”, kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Juha-Pekka Tuovinen.

Märässä turpeessa syntyvän metaanikaasun vuoksi nuorella suolla on aluksi ilmastoa lämmittävä vaikutus. Metaanin elinikä ilmakehässä on lyhyt, joten metaanipäästöjen ns. säteilypakotevaikutus tasaantui Lompolojänkällä nopeasti. Koska suo toisaalta jatkuvasti sitoi ilmakehän hiilidioksidia, sen kokonaissäteilypakote muuttui ajan myötä negatiiviseksi eli globaalisti ilmastoa viilentäväksi. Tämä käänne tapahtui muutaman sadan – kahden tuhannen vuoden jälkeen. Vaikka hiilen kertyminen turpeeseen hidastui lämpimän jakson aikana, viilentävä vaikutus jatkui aina nykypäivään saakka.

Ilmatieteen laitoksen mittaukset osa eurooppalaista seurantajärjestelmää

Makrofossiilianalyysin perusteella voitiin päätellä, että Lompolojänkkä on pysynyt nykyisenkaltaisena aapasuona koko holoseenikauden. Hiilen kertymisnopeus ja suon laajeneminen kuitenkin hidastuivat merkittävästi holoseenin lämpimän ja kuivan keskivaiheen aikana eli 5000–8500 vuotta sitten.

Historiallisen hiilenkertymisnopeuden ja nykytilannetta edustavien kaasunvaihtomittausten avulla pääteltiin ilmakehän ja suon välisten hiilidioksidi- ja metaanivirtojen ajallinen vaihtelu. Menetelmän epävarmuuksien arvioimiseksi tarkasteltiin vaihtoehtoisia kehityskulkuja. Näistä kasvihuonekaasuskenaarioista laskettiin suon kehityksen aiheuttama globaali säteilypakote, joka kuvaa yleisellä tasolla suon kaasunvaihdon vaikutusta ilmastoon.

Tutkimus tehtiin Helsingin yliopiston, Ilmatieteen laitoksen ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyönä. Työssä hyödynnettiin Ilmatieteen laitoksen säteilypakotemallia ja pitkäaikaisia kaasunvaihtomittauksia Lompolojänkällä. Tutkimus liittyy eurooppalaiseen ICOS (Integrated Carbon Observation System) -ohjelmaan, jossa seurataan kasvihuonekaasujen päästöjä, luonnollista kiertoa ja pitoisuuksia ilmakehässä. Tutkimus julkaistiin The Holocene -lehdessä.

Lähde: Ilmatieteen laitos

Julkaissut: Kalle

0 kommenttia:

Lähetä kommentti