Tutkimuksella lisää välineitä järkevään suojeluun


Kilpailevien tarpeiden ja kasvavien maankäyttöpaineiden maailmassa luonnonsuojeluun kohdennettavat voimavarat tulisi käyttää tarkoituksenmukaisesti. Alueellinen suojelupriorisointi helpottaa luonnonsuojeluun sopivien alueiden kustannustehokasta ja monipuolista tunnistamista sekä vaihtoehtoisen suojelutoimenpiteiden ajallista ja alueellista kohdentamista. Varsinkin eteläisen Suomen suojelualueverkostoa täydennetään, koska nykyiset suojelualueet eivät riitä ylläpitämään lajien ja luontotyyppien monimuotoisuutta.


Suomi on Euroopan metsäisin maa, mutta yli 90 prosenttia Suomen metsistä on talouskäytössä. Laajan ja voimaperäisen metsänkäytön historian takia monet Suomalaiset metsälajit ja -elinympäristöt ovat nykyisin uhanalaisia. Samalla Suomen suojelualueverkosto on jakautunut epätasaisesti. Suojeluaste on suurin pohjoisessa, missä lajiston monimuotoisuus on pienintä. Sen sijaan kiireellisin suojelutoimenpide olisi suojelualueverkoston ekologisesti perusteltu laajentaminen Etelä-Suomessa.

Kerättyä tietoa tulee hyödyntää

Helsingin yliopiston Bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa tänään tarkastettu Joona Lehtomäen väitöskirja "Spatial conservation prioritization for Finnish forest conservation management" käsittelee suojelualueiden perustamiseen liittyviä erilaisia näkökulmia ja kysymyksiä.
Lehtomäen väitöskirjalla on kolme päätavoitetta. Ensiksi hän tarkasteli suomalaisten metsävaratietojen soveltuvuutta tarkan alueellisen priorisoinnin lähtöaineistoksi. Sitten Lehtomäki tutki millaisia vaikutuksia valitulla mittakaavalla ja kytkeytyvyydellä on suojelupriorisoinnin tuloksiin alueellisella ja valtakunnallisella tasolla. Kolmanneksi hän osoitti Zonation-ohjelmistoa käyttäen, kuinka alueellista suojelupriorisointia voidaan hyödyntää käytännön suojelusuunnittelutyössä.

Tuloksia hyödynnetään METSO-ohjelmassa

Lehtomäki osoittaa väitöskirjassaan, että metsävaratietoon ja asiantuntijatyöhön perustuvat suojeluarvoa kuvaavat indeksit voivat toimia informatiivisen suojelupriorisoinnin pohjana. Tapaustutkimusten kautta hän on havainnollistanut, kuinka alueellisen suojelupriorisoinnin tuloksia voidaan soveltaa Etelä-Suomen metsien monimuotoisuutta turvaavan METSO-ohjelman puitteissa sekä yksityis- että valtionmailla.

Käytettävän aineiston tarkkuuden tulisi kuitenkin olla mahdollisimman hyvin linjassa suojeluongelman sekä siihen liittyvien ekologisten prosessien kanssa. Aineiston yksityiskohtaisuus ja rakenne määrittävät lisäksi pitkälti sen, kuinka hyvin analyyseissa on mahdollista huomioida pienipiirteisiä metsäelinympäristöjä.

Suojelualueiden välillä sijaitsevien metsäalueiden määrä ja laatu ovat tärkeitä tekijöitä monien metsälajien kannalta. Ekologisen kytkeytyvyyden huomioiminen tuottaa alueellisesti keskittyneempiä suojeluprioriteetteja. Paikallisen laatuun ja kytkeytyvyyteen saattaa kuitenkin liittyä valintatilanne. Kytkeytyvyyden korostaminen alueellisesti saattaa laskea paikallisesti korkealaatuisten, mutta huonosti kytkeytyneiden alueiden suhteellista arvoa. Kytkeytyvyyden ja paikallisen laadun tasapainoinen huomioimien suojelupriorisoinnissa vaatii siten harkintaa.

Suojelu perustuu laajaan asiantuntija- ja sidosryhmäyhteistyöhön

Väitöskirja käsittelee lisäksi useita tärkeitä tekijöitä, jotka on syytä huomioida toteutukseen tähtäävässä suojelupriorisoinnissa. Aineiston saatavuus rajoittaa usein sitä, millaisia suojelupriorisointianalyyseja on mahdollista tehdä. Siksi pitkäjänteinen ja avoimeen tietoon perustuva aineistopolitiikka on tarpeen.
Priorisointiprosessiin liittyvän käsitteellisen mallin luominen auttaa muotoilemaan päätöksentekoon liittyvät kysymykset oikein, valitsemaan tehtävään sopivat työkalut sekä arvioimaan työhön liittyvät kustannukset ja hyödyt. On syytä myös huomioida, että menestyksestä suojelupriorisointia ei ole mahdollista tehdä ilman laajaa asiantuntija- ja sidosryhmäyhteistyötä. Lehtomäen väitöskirjassaan esittelemät analyysit, työvuot ja visualisointitavat voivat toimia pohjana muille vastaaville sovelluksille ja siten tukea paikallisten, alueellisten ja globaalien suojelutavoitteiden toteutumista.

Väitöksen tiivistelmä: Spatial conservation prioritization for Finnish forest conservation management »»
Lähde: SYKE
Julkaissut: Kalle

0 kommenttia:

Lähetä kommentti