CryoSat näyttää jäätiköiden kutistumisen

ESAn CryoSat-satelliitin tekemät mittaukset ja näistä tehdyt kartat näyttävät miten Grönlantia ja Etelämannerta peittävät paksut jäätiköt muuttuvat. Tuoreiden tulosten mukaan jää sulaa ennen näkemättömän nopeasti: kummankin jääpeitteen jäästä katoaa noin 500 kuutiokilometriä vuodessa.

Tästä kertova, saksalaisen Alfred Wegener -instituutin napa-alueiden ja merten tutkimuslaitoksen Helmholtz-keskuksen tutkijoiden artikkeli julkaistiin elokuun 20. päivänä Euroopan geotieteiden unionin The Cryosphere -lehdessä.

Uusissa kartoissa on 7,5 miljoonaa korkeusmittausta Grönlannista ja 61 miljoonaa Etelänapamantereesta. Nämä on kerätty CryoSat-satelliitilla vuonna 2012; tämä tietokanta on täydellisin yhdellä satelliitilla koskaan kerätty korkeusmittaussarja.

"Nämä korkeuskartat ovat luonnollisesti vain yksi otos jääkerrosten nykytilanteeseen", totesi tutkimuksen perusteella tehdyn artikkelin pääkirjoittaja Veit Helm. "Ne ovat kuitenkin hyvin tarkkoja ja kattavat lähes 16 miljoonaa neliökilometriä, mikä on enemmän kuin on saatu aikaisemmista korkeusmittauksista."

Syy tähän jotakuinkin Espanjan kokoisen alueen lisäykseen edellisiin mittauksia tehneisiin satelliitteihin on yksinkertaisesti se, että CryoSat kiertää Maata polaariradalla, joka viiltää napoja lähempää kuin mikään aiempi satelliitti. Sen radan kaltevuus päiväntasaajan suhteen on 88°.

CryoSat mittaa jäätiköiden pinnan korkeutta SIRAL-nimisellä tutkalaitteistolla. Se lähettää lyhyitä tutkasignaaleita alaspäin kohti maanpintaa ja ottaa ne vastaan sen jälkeen, kun signaalit ovat ponnahtaneet pinnasta takaisin ylöspäin. Kun signaalin palaamiseen tuleva aika tunnetaan, voidaan yksinkertaisesti laskea kuinka korkealla oli pinta, mistä se kimposi. Mitä tarkemmin aikaero voidaan havaita, sitä parempi on korkeusmittauksen tarkkuus.

Itse asiassa SIRAL on ensimmäinen laatuaan, koska aiemmissa tutkakorkeusmittauksissa on jäinen pinta on ollut suuri haaste. Laitteisto pystyy myös havaitsemaan meren pinnalla kelluvan jään määrää ja paksuutta. Tästä on puolestaan suurta apua esimerkiksi jäätiköiden reunoja mitattaessa, sillä siellä jäävuoret irtoavat jäätiköstä ja lipuvat siitä ulos merelle.

SIRALin tarkkuus on erityisen hyvä loivasti viettävillä sekä kovin jyrkillä jääpinnoilla. "Nämä ovat hyvin vaikeita paikkoja mittaamiseen, mutta CryoSatin avulla olemme saaneet näistäkin jatkuvasti tarkkoja ja hyvin tiheästi lähekkäin toisiaan olevia mittauksia", iloitsee Helm. "Tässäkin se on parempi kuin mikään aikaisempi systeemi."


Kolme vuotta mittaamista jo takana

Julkaistut kartat näyttävät siis hyvin mikä on jäätiköiden nykytilanne, ja missä jää on paksuinta sekä ohuinta. Ne kertovat samoin miten jäätä katosi tammikuun 2011 ja tammikuun 2014 välisenä aikana: jäätiköt keräsivät lisää lunta ja jäätä lumisateesta, mutta menettivät sitä sulamisen kautta sekä jäätikön reunoilta mereen lohkeilemisena.

Kaikkiaan CryoSat on kerännyt kolmen vuoden aikana noin 200 miljoonaa datapistettä Etelämantereesta ja 14,3 miljoonaa Grönlannista. Näiden mittausten avulla voidaan nähdä miten jäätiköt ovat muuttuneet tänä aikana. Tiedoilla on suuri merkitys muun muassa arvioillemme siitä, miten ja kuinka paljon meren pinnankorkeus nousee.

Lukujen valossa pelkästään Grönlanti kutistuu noin 375 kuutiokilometriä vuodessa. Yhdessä Antarktikaa peittävän jään kutistumisen kanssa laskettuna luku on huimat 500 kuutiokilometriä - tämä on suurin arvo, mikä on havaittu niiden noin 20 vuoden aikana, kun jäätiköitä on mitattu avaruudesta.

Tutkijat kertovat, että jäätiköiden sulamisen vaikutus merenpinnan nousuun on kaksinkertaistunut vuodesta 2009.

"Vuodesta 2009 alkaen Grönlannin tilavuuden pieneneminen on kiihtynyt kertoimella kaksi ja Länsi-Antarktikan jääpeitteen kutistuminen kertoimella kolme", toteaa artikkelin toinen kirjoittaja, jäätutkija Angelika Humbert.

Sekä Etelämantereen länsiosa että Etelämantereen pohjoisin osa, pitkä ja kapea ylös kohti Etelä-Amerikkaa kurottava Antarktiksen niemimaa menettävät nopeasti jääpeitettään, mutta vastavuoroisesti itäinen Etelämanner kasvaa.

"Sen tilavuus lisääntyy kuitenkin niin vaatimattomasti, että se ei pysty kompensoimaan hävikkiä toisella puolella mannerta."

Kaikkein suurimmat muutokset havaittiin Grönlannissa Jakobshavnin jäätiköllä sekä Pine Island -nimisen saaren jäätiköllä Etelämanterella. Ensimmäinen näistä siirtyy meren suuntaan ja lipuu mereen vauhdikkaammin kuin mikään muu tunnettu jäätikkö. Jälkimmäinen puolestaan on menettänyt paksuuttaan nopeasti viime vuosina.

Lähde: tiedetuubi.fi (Artikkelin käyttöoikeutta koskee: CC BY-NC-ND lisenssi.)

0 kommenttia:

Lähetä kommentti