Heinäkuun helteet eivät pelastaneet heikkoa päiväperhoskesää

Kuluva kesä on ollut päiväperhosille 2000-luvun heikoimpia. Useimmat päiväperhoslajit ovat esiintyneet tavanomaista vähälukuisempina, esimerkiksi niittysinisiipi ja nokkosperhonen. Kolean kesäkuun vuoksi päiväperhoset olivat erityisen vähissä keskikesällä. Elokuun alussa päiväperhosia on ollut lennossa ajankohtaan nähden tavanomaisia määriä. Etenkin ohdakeperhosta ja amiraalia tavataan nyt yleisinä.
Nokkosperhonen
Suomen ympäristökeskuksen keräämien ennakkoarvioiden perusteella kuluva perhoskesä on ollut selvästi edellistä heikompi. Elokuun alkuun mennessä päiväperhosten havaintomäärät olivat laskeneet keskimäärin 38 prosenttia edellisvuodesta. Myös yksittäisissä päiväperhoslajeissa oli enemmän vähentyneitä (44 lajia) kuin runsastuneita (17 lajia). Nokkosperhonen on ollut erityisen vähissä.

Heikko perhoskesä johtunee edeltävän talven ja alkukesän epäedullisista sääoloista. Talvi oli lähes lumeton, mikä on päiväperhosille haitallista. Ratkaisevin tekijä oli kesäkuulle osunut poikkeuksellisen kylmä ajanjakso, joka haittasi toukkien kehitystä ja pysäytti päiväperhosten lennon lähes tyystin. Heinäkuussa alkaneet helteet tulivat useimmille lajeille liian myöhään.

Päiväperhoset olivat erityisen vähissä kesä-heinäkuun vaihteessa. Kolean kesäkuun vuoksi perhoskesän huippu lykkääntyi heinäkuun jälkipuoliskolle. Sanasta syystä monen lajin lentokausi on jatkunut pidempään ja aikuistalvehtijat ovat kuoriutuneet tavanomaista myöhemmin.

Päiväperhosia vähemmän kuin vuosiin

Nokkosperhonen sekä monet sinisiivet ja hopeatäplät ovat esiintyneet tänä vuonna erityisen vähälukuisina. Useimpien muidenkin lajien havaintomäärät ovat jääneet tavanomaista alhaisemmiksi. Edellisvuotta runsaampina on tavattu vain muutamia lajeja. Näistä amiraali ja ohdakeperhonen ovat maahamme säännöllisesti saapuvia vaeltajia. Keisarinviitta ja karttaperhonen ovat puolestaan laajentaneet levinneisyyttään jo useamman vuoden ajan.

Viime viikkoina päiväperhosia on ollut liikkeellä vähintään tavanomaisia määriä. Sitruuna- ja neitoperhonen esiintyvät melko runsaina, samoin amiraali ja ohdakeperhonen.

Pitkäjänteistä perhosseurantaa

Suomen ympäristökeskuksen koordinoima päiväperhosseuranta aloitettiin vuonna 1999. Pitkäjänteinen seuranta on tarpeen, koska päiväperhosten kannat vaihtelevat suuresti lähinnä sääoloista riippuen. Vasta pidempi aikasarja paljastaa vuosien välisen satunnaisvaihtelun takana piilevän kannankehityksen suunnan.

Seuranta on keskittynyt maatalousalueille, jotka ovat perhoslajistoltaan rikkaimpia elinympäristöjä. Seuranta perustuu vapaaehtoisten perhosharrastajien työhön. Suomessa esiintyy kaikkiaan noin 120 päiväperhoslajia, joista noin puolesta saadaan vuosittaista runsaustietoa seurannan kautta.

Kesällä 2014 runsastuneita ja vähentyneitä päiväperhoslajeja
Klikkaa kuva suuremmaksi
Pylväät oikealle, saldoluku plussalla: havainnoijat arvioivat lajin runsastuneen edellisvuodesta.
Pylväät vasemmalle, saldoluku miinuksella: lajin katsottiin vastaavasti vähentyneen.

Lähde: SYKE

0 kommenttia:

Lähetä kommentti