Nokea kannattaisi vähentää nopeasti ilmaston hyväksi

Nokipäästöjen vähentäminen olisi nopea toimenpide vaikuttaa viilentävästi maapallon ilmastoon. Poltosta tupruaa nokea ilmaan etenkin Aasiassa ja Afrikassa, eikä tämä musta hiili ole mukana kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Suomessakin pienpolttoa takassa kannattaa tehostaa etenkin talvisaikaan – nokinen lumi ei heijasta, vaan sitoo auringon säteilyä.

Kuva: Ari Laaksonen. Kuvakaapaus Ilmasto-opas videolta
Nokipäästöjen merkittävä ilmastoa lämmittävä vaikutus nousi kansainväliseen tietoisuuteen vuosi sitten. Laajan tutkimuksen johtopäätöksenä oli, että hiilidioksidin jälkeen noki on toiseksi tärkein ilmastomuutoksen tekijä. Samansuuntaisia tuloksia on saatu Suomen Akatemian Ilmastonmuutos-tutkimusohjelman (FICCA) hankkeessa Ilmaston viilentäminen aerosoliteknologioilla (COOL).

”Laskentamallillamme saamme noelle suuret vaikuttavuusluvut etenkin alueellisesti. Nykykäsityksen mukaan noki saattaa todella olla toiseksi tärkein maapallon säteilytasapainoon vaikuttava tekijä, tärkeämpi kuin metaani”, sanoo COOL-hankkeen johtaja, Ilmatieteen laitoksen professori Ari Laaksonen.

Loppusuoralla olevassa tutkimushankkeessa on laskentamallien avulla tutkittu myös keinotekoista ilmastonmuokkausta ja sen tehokkuutta kahdella eri tekniikalla. Laaksosen mukaan tutkitut menetelmät saataisiin kyllä toimimaan, mutta ennakkoarviot niiden toteuttamismahdollisuuksista ja tehokkuudesta ovat olleet jossain määrin optimistisia.

Tehokkaampia takkoja tarvitaan Suomeenkin

Kuva: Tuli. © Ekofokus
”Jos kansainvälisesti oikeasti panostettaisiin mustaan hiileen, päästöt voisivat vähetä varsin nopeasti – voimaloiden ja liikenteen nokipäästöjä on mahdollista leikata suhteellisen helposti. Monissa tapauksissa vähennykset tehdään nyt terveyssyistä ja positiivinen ilmastovaikutus tulee siinä sivussa”, Laaksonen toteaa.

”Vaikeampaa on vähentää päästöjä pienpoltosta, joka Intian kaltaisissa maissa ja Afrikassa on tärkein mustan hiilen lähde. Tarvittaisiin halpoja ja energiatehokkaampia keittimiä.”

Mitä enemmän on auringonsäteilyä, sitä tehokkaammin leijaileva noki lämmittää ilmaa. Vaikutus on suurin lähellä päiväntasaajaa, mutta myös ilmamassan alla oleva pinta vaikuttaa. Siitä lumipeite on ääriesimerkki: pohjoisen talven olosuhteissa auringonsäteilyä on hyvin vähän, mutta lumelle laskeutuva noki sitoo keväämmällä tehokkaasti lämpöä, joka muuten heijastuisi.

”Suomessa kannattaa keskittyä vähentämään nokipäästöjä talvella. Jokin vuosi sitten Ilmatieteen laitos tutki joulukuussa ilmassa olevaa nokea Helsingin Kumpulassa. Yli puolet tuli puun poltosta, vaikka lähialueella on runsaasti raskasta liikennettä. Kesäaikaan Suomen nokipäästöillä on niin vähän ilmastovaikutusta, että mökkisaunojan ei kannata huolestua”, Laaksonen sanoo.

”Emme todellakaan halua kieltää takkapolttoa Suomessa. Tarvittaisiin kuitenkin tehokkaampia takkoja, joista tulee vähemmän nokea. Muissa Pohjoismaissa näitä asioita on kyllä mietitty, mutta Suomessa on tähän asti odotettu EU-lainsäädäntöä pienpoltosta”, Laaksonen toteaa.

”Maailmanlaajuinen nokipäästöjen vähentäminen olisi nopea toimenpide ilmaston hyväksi. Emme kuitenkaan missään tapauksessa saa lykätä hiilidioksidipäästöjen vähentämistä. Hiilidioksidia kertyy koko ajan ilmakehään ja vaikuttaa lämmittävästi pitkään.”

Meriveden pirskausta ja korkealla lentäviä reittikoneita

Mahdollisuuksia muokata ilmastoa keinotekoisesti tutkitaan eri puolilla maailmaa. Laaksosen mukaan ilmastonmuokkauksen kokeita ei käytännössä voida tehdä, mutta ilmastomallien avulla voidaan tutkia hätäkeinoja, jos maapallon lämpötila pääsisi nousemaan vaarallisen korkealle. Ilmastonmuokkaus on aivan eri mittakaavan toimenpide kuin jossain päin maailmaa kokeiltu säänmuokkaus, joka voi olla esimerkiksi pilvien keinotekoinen sadattaminen.

COOL-hankkeessa on tutkittu tarkemmin kahta ilmastonmuokkausmenetelmää, jotka ovat kansainvälisissä tutkimuksissa näyttäneet lupaavilta. Nyt suomalaistutkijat ovat molempien menetelmien osalta kansainvälisessä eturintamassa.

Merivesimenetelmällä vaalennetaan pilviä pirskottamalla merivettä ilmaan. Vesi haihtuu pisaroista ja suolahiukkaset muodostavat pilviytimiä. Kun ytimet törmäävät merten yllä oleviin harmahtaviin alapilvikerroksiin, pilvet valkaistuvat ja heijastavat paremmin auringonsäteilyä.

”Olemme laskeneet menetelmän vaikutuksia neljälle rannikkoalueelle melko lähellä päiväntasaajaa, missä auringonsäteily on voimakkaimmillaan. Ilmamassa kyllä viilenee, mutta sivuvaikutuksena sade näyttää jakautuvan alueellisesti eri tavalla kuin aikaisemmin. Tämä voi olla haitallista monsuunisateista riippuville alueille, joten tätä ei noin vaan kannata kokeilla”, Laaksonen toteaa.

Kuva: Pilvet. © Ekofokus
Toinen tutkimuksen kohde oli mahdollisuus hyödyntää korkealla lentäviä matkustajakoneita levittämään polttoaineesta syntyviä sulfaattiaerosoleja stratosfääriin. Näin matkitaan keinotekoisesti tulivuorenpurkauksia. Purkauksissa yläilmakehään leviää rikkiyhdisteitä, jotka heijastavat auringonsäteilyä ja selvästi viilentävät ilmastoa. Kukaan muu ei ole aikaisemmin laskenut, voitaisiinko kaupallisia lentoja hyödyntää tällä tavalla.

”Osoittautui, että tämä ei ole tarpeeksi tehokas ilmastonmuokkaustapa. Päiväntasaajalla se toimisi parhaiten, mutta siellä ei ole paljoakaan lentoliikennettä – kaupalliset reitit menevät pohjoisempana. Lisäksi nykyisillä reittikoneilla ei voida lentää riittävän korkealla stratosfäärissä, joten tarvittaisiin uusia koneita, joiden polttoaineeseen pitäisi lisätä suuria määriä rikkiä”, Laaksonen toteaa.

Selkeitä kantoja ilmastonmuokkaukseen ei ole

COOL-projektissa tutkitaan myös ilmastonmuokkauksen yhteiskunnallisia ja juridisia näkökohtia. Ajatus, että ihminen keinotekoisesti lähtisi muokkaamaan ilmastoa on uusi ja herättää ristiriitaisia tunteita.

”Projektissa olemme muun muassa tutkineet, mitä näkökantoja ilmastonmuokkaukseen on dokumentoitu eri maissa ja kansainvälisissä elimissä. Johtopäätöksemme on, että koko asia on toistaiseksi varovaisen keskustelun alainen. Mikään taho – EU mukaan lukien – ei ole ottanut asiaan selkeästi kantaa”, sanoo COOL-hankkeessa mukana oleva SYKEn professori Mikael Hildén.

”Ei myöskään löydy sellaista kansainvälistä lakia tai sopimusta, joka ohjeistaisi, mitä kokeilumielessä saisi tehdä, tai miten pitäisi toimia, jotta kokeilut olisivat hyväksyttäviä.”

Lakiasiantuntijat ovat Hildénin mukaan sitä mieltä, että joihinkin ilmastonmuokkauselementteihin saattaisi löytyä soveltavia sopimustekstejä – esimerkiksi Montrealin pöytäkirja otsonikerroksen suojelusta voitaisiin ehkä osittain soveltaa. Euroopassa pätee yleissopimus happamoitumisen estämiseksi ja siinä rajoitetaan tiukasti rikkidioksidipäästöjä.

”Ilmastonmuokkaus voidaan monimutkaisuudessaan verrata geenimuokattuihin organismeihin. Kokemukset osoittavat, että sääntelyssä pitää ottaa huomioon yhteiskunnallisia ja eettisiä näkökohtia, ei vain luonnontieteellisiä riskejä”, sanoo Hildén.

Teksti: Harriet Öster
Lähde:  A propos | Suomen Akatemian verkkolehti (Lupa 23.4.2014)

0 kommenttia:

Lähetä kommentti