Alustavia vaikutusarvioita EU:n vuoden 2030 energia- ja ilmastopaketista

VTT ja VATT ovat toimittaneet työ- ja elinkeinoministeriölle ja ympäristöministeriölle alustavia arvioita Euroopan komission tammikuussa julkaiseman EU:n 2030 energia- ja ilmastopaketin vaikutuksista Suomen energiajärjestelmään ja kansantalouteen.

Hakaniemi
Arvion mukaan ei-päästökauppasektorilla (mm. liikenne, maatalous, rakentaminen ja jätteet) päästövähennyksiä tarvittaisiin kaikilla toimialoilla, mutta erityisesti liikennesektorilla. Kansantalouden tasolla 2030-paketin uudet tavoitteet näyttäisivät vaikuttavan negatiivisesti bruttokansan-tuotteeseen, vientiin, työllisyyteen ja kotitalouksien ostokykyyn. Laskelmissa ei oteta huomioon EU:n 2030-paketin mahdollisia positiivisia vaikutuksia esimerkiksi puhtaan teknologian toiminnasta. Malli ei myöskään huomioi toteutuvan ilmastonmuutoksen mahdollisesti aiheuttamia kustannuksia.

Komissio ehdottaa energia- ja ilmastopaketissa kasvihuonekaasupäästöille 40 %:n vähennystavoitetta vuodelle 2030. EU-tason tavoite jaettaisiin päästökauppajärjestelmän ja sen ulkopuolisten alojen välillä niin, että vähennystavoite olisi päästökauppasektorilla 43 % ja sen ulkopuolisella sektorilla 30 % vuoden 2005 tasosta.

Nyt tehdyn vaikutusarvion lähtökohtana on oletus, että Suomen ei-päästökauppasektorille aikanaan asetettava maakohtainen vähentämistavoite kiristyisi nykyisestä, vuodelle 2020 asetetusta 16 prosentin tavoitteesta 36-40 prosenttiin vuonna 2030. Tässä vaiheessa tämä on pelkkä laskentaoletus. Päästövähennystavoitteen jakamisesta jäsenmaiden välillä ei ole tehty vielä mitään päätöksiä. Jos ns. taakanjako jäsenmaiden välillä perustuisi kustannustehokkuu-teen, Suomelle tuleva vähennysvelvoite voisi olla selvästi alhaisempi kuin nyt tarkastelluissa vaihtoehdoissa.

VTT:n arviossa on esitetty kasvihuonekaasupäästöjen vähennystarve tonneina ei-päästökaup-pasektorilla, nykyisen energia- ja ilmastostrategian mukaisessa perusskenaariossa vuonna 2020 sekä 36 ja 40 prosentin vähennystavoitteilla. Malli tuottaa kustannusoptimaalisen polun saavuttaa asetetut päästö- ja mahdolliset energiapoliittiset tavoitteet.

Päästövähennykset kustannustehokkaita erityisesti liikennesektorilla

Laskentamallin mukaan päästöjä olisi vähennettävä erityisesti liikennesektorilla. Liikenteen päästöjä tulisi vähentää vuoden 2005 tasosta noin 12,7 miljoonasta CO2-tonnista vähän päälle 7 miljoonaan tonniin vuoteen 2030 mennessä tarkasta tavoitteesta riippuen. Nykyisen energia- ja ilmastostrategian mukaan vuoden 2020 tavoite on 10,4 miljoonaa tonnia.

Päästöjä voidaan vähentää uusimalla ajoneuvokalustoa nopeasti, sähköistämällä autokantaa ja ottamalla käyttöön biopolttoaineita. Alustavien laskelmien perusteella toisen sukupolven biopolttoaineet olisivat Suomelle kustannustehokkain tapa vähentää liikenteen kasvihuone-kaasupäästöjä. Tällöin biojalosteiden osuus maantieliikenteessä kasvaisi lähes 40 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Biopolttoaineiden tuotantoon liittyy kuitenkin epävarmuuksia, joiden merkitystä arvioidaan alustavasti huhtikuun lopulla julkaistavassa loppuraportissa.

Vähennystavoitteen nosto 40 prosenttiin nostaisi kustannuksia merkittävästi

Arvion mukaan päästöjen vähentämisen marginaalikustannukset kasvavat ei-päästökauppa-sektorilla merkittävästi siirryttäessä -36 prosentin tavoitteesta -40 prosenttiin. Mallin laskemat päästöjen vähentämisen marginaalikustannukset ovat -36 % -skenaariossa noin 55 euroa per hiilidioksiditonni, eli suhteellisen lähellä oletettua 50 euron päästöoikeuden hintaa päästökauppasektorilla.

Sen sijaan -40 % -skenaariossa päästöjen vähentämisen marginaalikustannukset kasvavat jopa 130 euroon per hiilidioksiditonni. Suomen energiajärjestelmään kohdistuvat vuotuiset suorat kustannukset (mm. lisäinvestointeina) olisivat -36 %:n tapauksessa hieman yli 350 miljoonaa euroa.

Tulos osoittaa, että ei-päästökauppasektorin tavoitteen asettamisella on merkittävä vaikutus kustannuksiin, koska viimeisten vähennettyjen päästötonnien kustannukset kasvavat olennaisesti. Ero -36 ja -40 prosentin tavoitteiden välillä olisi suorissa kustannuksissa vuositasolla lähes 100 miljoonaa euroa. Tällä hinnalla saataisiin kasvihuonekaasujen määrään vain 1,3 miljoonan tonnin lisävähennys.

Kansantaloudelliset vaikutukset vaihtelisivat työmarkkinoiden joustavuudesta riippuen

Myös kansantaloudellisia vaikutuksia on laskettu kahden eri päästövähennystavoitteen, -36 %:n ja -40 %:n mukaan. Vaikutuksia arvioitaessa on oletettu, että EU hyväksyy muita maita tiukemmat päästötavoitteet. Tämä merkitsisi nopeampaa kustannusten kasvua ja sitä kautta Suomen ja Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn lievää heikkenemistä.

Kustannusten lisääntyminen johtuisi lähinnä päästöoikeuden hinnan nousun aiheuttaman sähkön ja polttoaineiden hinnan korotuksista. Toisin sanoen oletus päästöoikeuden hinnan kehityksestä on mallissa keskeinen. Ei-päästökauppasektorin investointien edellyttämät julkiset tuet puolestaan heikentävät kerrannaisvaikutusten myötä kuluttajien ostovoimaa.

Tiukempi päästötavoite edellyttäisi suurempia investointeja ja myös energiankulutuksen leikkaamista ja vaatisi tuekseen myös liikennepolttoaineiden veron kiristämistä. Tästä syystä se leikkaisi kotimaista kulutuskysyntää lievempää tavoitetta enemmän. Yksityisen kulutuskysynnän lisäksi vienti sekä työllisyys heikkenisivät kaikissa laskentavaihtoehdoissa.

Ei-päästökauppasektorin voimakkaasti nousevat kustannukset näkyvät myös kansantalouden tasolla. BKT alenisi -36 %:n tavoitteella keskimäärin (työmarkkinaoletusten keskiarvo) 0,4 % ja -40 %:n tavoitteella 0,8 % verrattuna kehitykseen ilman EU:n 2030-pakettia.

Kansantaloudellisten vaikutusarvioiden tuloksiin vaikuttavat keskeisesti oletukset työmarkkinoiden sopeutumisesta elinkustannusten nousuun.  Näitä vaikutuksia on arvioitu kahdella eri vaihtoehdolla, joissa toisessa reaalipalkat sopeutuvat eli laskevat nopeasti kustannustason noustessa ja toisessa sopeutuminen on hidasta. Bruttokansantuotteen tasolla 2030-paketin negatiivinen vaikutus olisi noin kaksinkertainen jäykkien työmarkkinoiden oloissa verrattuna joustaviin markkinoihin.

Tarvittavat politiikkatoimet lisäävät valtion menoja muun muassa investointitukien kautta, mutta toisaalta valtion tulot myös lisääntyvät päästökauppatulojen kasvaessa ja hintojen nousun seurauksena hyödykeverojen kasvuna. Vaikutuksia valtiotalouteen tarkastellaan tarkemmin työn loppuraportissa.
Lähde: YM
Kuva: JIP / Wikimedia Commons

0 kommenttia:

Lähetä kommentti