Tundran tutkija

Luoteis-Siperiassa sijaitsevan Jamalin niemimaalla elää noin 10 000 nenetsiä, joista puolet saa elantonsa perinteisestä poropaimentolaisuudesta. Vuoden kiertoa rytmittävät pitkät vaellukset metsänrajalta meren rannoille kesälaitumille.

Jamalin niemimaalla sijaitsevat myös Venäjän suurimmat maakaasu- ja öljyvarannot. Poropaimentolaisuus ja öljynporaus mahtuvat valtavalle alueelle, mutta eivät ilman ristiriitoja.

Ilmasto lämpenee rajuimmin arktisilla alueilla. Luonto ja alkuperäiskansojen perinteinen elämänmuoto joutuvat sopeutumaan öljyteollisuuden ja muuttuvan ilmaston luomiin haasteisiin.

Tutkimusprofessori Bruce Forbes Lapin yliopiston Arktisesta Keskuksesta on työskennellyt Jamalilla parin vuosikymmenen ajan. Tänä aikana Forbesin kasvimaantieteellinen perustutkimus on laajentunut ihmisen ja luonnon vuorovaikutussuhteita tarkastelevaksi monitieteiseksi sosio-ekologiseksi tutkimukseksi.

Arktis vihertyy

Nenetsipaimentolaiset ovat sopeutuneet arktiseen ympäristöönsä hyvin, mutta myös perinteinen elinkeino muuttaa luontoa. Varpujen dominoima luonnontilainen tundra on muuttunut nenetsien vaellusreittien varrella heinä- ja saravaltaiseksi.

"Törmäsin samaan ilmiöön jo väitöskirjavaiheessa Kanadan arktisilla alueilla. Inuitien vanhat asuinsijat erottuivat maisemasta, koska niillä kasvoi heinää. Satoja vuosia sitten hylätyt asuinpaikat erottuivat vihreinä laikkuina," Forbes sanoo.


"Arktisille alueille on tyypillistä, että kun kasvillisuus on kerran muuttunut, se ei palaudu entiselleen."

Ilmaston lämpenemisen seurauksena tundra pusikoituu. Joenvarsipajukot leviävät yhä laajemmalle.

"Vihertyminen on nähtävissä satelliittikuvilla 1980 -luvun alusta saakka", Forbes sanoo.

"Poronlaidunnus voi osaltaan toimia puskurina ilmastonmuutoksen aiheuttamaa pusikoitumista vastaan. Fennoskandian tundralla poro estää monin paikoin tunturikoivumetsänrajan nousemisen ylemmäs tuntureille."

Muutosten vuosikymmenet

Forbes on nähnyt Jamalilla monenlaisia muutoksia tutkimustyönsä aikana.

"Kävin ensimmäisen kerran Jamalin niemimaalla vuonna 1991 ikiroutatutkijoiden kanssa. Lensimme Jamalin pääkaupungista Salekhardista pohjoiseen Bovanenkovon öljy- ja kaasukentille sotilashelikopterilla. Laskeuduimme meren rantaan lähelle nenetsien leiriä".

"Olin silloin ensimmäistä kertaa chumissa, eli nenetsien poronnahkaisessa kodassa," Forbes muistelee

Neuvostoliitto hävisi maailmankartalta, kun Forbes oli lentokoneessa matkalla Jamalilta takaisin Yhdysvaltoihin.

"Vuonna 1993 monelta venäläiseltä tutulta menivät kaikki säästöt, kun rupla romahti, ja ennen vuotta 1993 painetut setelit muuttuivat arvottomiksi."

Vuonna 1995 myös Forbesin tutkimuksen painotuksissa tapahtui äkkimuutos.

"Alkuaikoinani Jamalilla halusin tutkia miten laidunnus ja muut maankäyttömuodot muuttavat kasvillisuuden rakennetta. Halusin verrata tilannetta Jamalilla ja Pohjois-Amerikan arktisilla alueilla," Forbes sanoo.

"Kesällä 1995 tapasin tundralla Andrei Golovnevin, sosiaaliantropologin, jonka kanssa keskustelin pari tuntia. Hänen avullaan kysyin nenetsien huomioita rautatien vaikutuksesta tundraekosysteemiin. Tuon keskustelun jälkeen perspektiivini muuttui täysin."

"Oivalsin, että nenä täytyy nostaa maasta kasviyhteisöjä tutkimasta, ja katsoa kokonaisuutta," Forbes virnistää.

Nenetsien perinteinen elämänmuoto muuttaa ympäristöä, mutta öljynporausteollisuuden jäljet ovat paljon dramaattisempia.

Nenetsit kertoivat, että öljykentille vievältä rautatieltä leviää hiekkaa ja pölyä, joka pilaa sienet ja jäkälät, porojen tärkeät ravinnonlähteet, sekä marjat.

"Tein tutkimuslinjan rautatien yli ja totesin asian tieteellisesti: rautatien länsipuolella lakan marjoja oli keskimäärin 75 neliömetrillä, itäpuolella 16. Länsituulten levittämä hiekkapöly lakan kukilla estää hyönteispölytyksen," Forbes kertoo.

Nenetsien tärkein ravinnonlähde poronlihan ohella on kala. Vaellusreittien varrella olevista kala-apajista pidetään huolta, ja kalastusta säädellään kalansaaliiden turvaamiseksi.

Tulokkaiden eli öljyteollisuuden työntekijöiden kalastustyyli on sen sijaan holtiton. Rautatien varrelta järvet on kalastettu tyhjiksi 20 kilometrin säteellä.

Öljy- ja maakaasuputket katkaisevat nenetsien vaellusreitit, ja öljynporauskenttien alle on jäänyt nenetsien pyhiä paikkoja.

Toisaalta nenetsit ovat hyötyneet parantuneesta infrastruktuurista.

"Rautatie on tietenkin helpottanut myös nenetsien liikkumista", Forbes toteaa.

Monitieteisesti tundrasta

Talvien leudontuminen tietää ikävyyksiä poronhoidolle. Suojasäät ja vesisateet keskellä talvea muodostavat maan pinnalle jääkerroksen, joka estää poroja saamasta ruokaa.

Jokien jääpeite häviää kahta, jopa kolmea viikkoa aiemmin kuin ennen. Tämä vaikeuttaa nenetsien kevätvaelluksia.

"Perimätiedon ja kertomusten avulla kartoitamme ilmaston lämpenemisen aiheuttamia muutoksia nenetsien elintavoissa. Ryhmässäni on kulttuuriantropologeja, jotka haastattelevat nenetsivanhuksia ja elävät ja vaeltavat nenetsien kanssa", Forbes sanoo.

Jamalin niemimaa on vanha Ob-joen delta. Koko niemimaa on tasaista hiekkakenttää, joka on ajoittain ollut merenpinnan alla. Meri on kasannut deltan päälle savikerroksia, jotka ovat peittyneet joen tuomien sedimenttien alle.

Pienialaiset maanvieremät ovat tärkeä osa ekosysteemiä, sillä niiden johdosta kasvillisuuden mosaiikkimaisuus säilyy ja uudistuu.

Timo Kumpula Itä-Suomen yliopiston maantieteen laitokselta Joensuusta on Forbesin pitkäaikainen tutkijakollega, jonka kaukokartoitustaidoille on ollut käyttöä kaikissa Forbesin Jamal-projekteissa.

"Ikirouta-alueella pienikin maanpinnan kaltevuus riittää maanvieremien syntyyn. Keväällä vettynyt hiekkakerros lähtee helposti liikkeelle, kun alla on tiivis savikerros. Poronsorkkien aiheuttama häirintä on osa maavieremien dynamiikkaa."

"Timo Kumpulan kanssa tutkimme satelliittikuvilta maanvieremien laajuutta ja poronlaidunnuksen yhteyttä niihin", Forbes sanoo.

Forbesin ryhmässä on kulttuuriantropologien ja maantieteilijöiden lisäksi biologeja, paleoekologeja, arkeologeja ja ilmastotutkijoita.

Venäläiset arkeologit ja Forbesin ryhmässä työskentelevä paleoekologi Mari Kuoppamaa hyödyntävät toistensa aineistoja.

"Siitepölyaineistoista selviää, milloin asuinpaikka on otettu käyttöön ja milloin hylätty. Menneet kasvillisuuden muutokset kertovat myös ilmaston vaihteluista. Pajulustojen avulla voidaan mallintaa ilmastoa ainakin sadan vuoden taakse", Forbes luettelee.

"Monitieteisen tutkimuksen kautta pystymme pureutumaan arktisten alueiden sosio-ekologisiin järjestelmiin. Tutkimuksen polttopisteessä on resilienssi eli populaatioiden kyky sopeutua, joustaa ja palautua tasapainotilaan olosuhteiden muuttuessa", Forbes kiteyttää.

Yli kaksikymmentä kenttätyömatkaa Jamalille tehnyt Bruce Forbes on intoa täynnä. Meneillään oleva Suomen Akatemian rahoittama RISES-projekti tuottaa hedelmiä pitkään jatkuneesta tundran tutkimisesta.

Teksti: © Tiedetoimittaja Satu Räsänen (Lupa julkaisuun 5.3.2014)
Lähde: A propos | Suomen Akatemian verkkolehti

Kuvat:
Nenetsejä tundralla / Dr. A. Hugentobler,  Wikimedia Commons  (CC BY-SA 3.0
Tundra /  APL, Wikimedia Commons  (CC BY-SA 3.0

0 kommenttia:

Lähetä kommentti