Urbaaneissa kaivoksissa piilee rikkauksia

Monista metalleista kierrätetään alle kymmenesosa. Tehokkaampi uusiokäyttö vaatisi ajattelutavan muutosta, sanovat UNEP:n huomiota herättäneen raportin kirjoittajat.

– Perinteisesti on mietitty vain yksittäistä ainetta ja sen kiertoa. Jos kultaa sisältävä kännykkä eksyy vaikka teräksen mukaan, kaikki kulta menee hukkaan. Yhteen alkuaineeseen tuijottamalla törmäämme siis tiilimuuriin, kuvaa Aalto -yliopiston materiaalitekniikan professori Kari Heiskanen metallinkierrätyksen perusongelmaa.

Muurin ylittämiseksi Aallossa työskentelevät Kari Heiskanen ja Markus Reuter sekä heidän kollegansa Euroopasta ehdottavat YK:n ympäristöohjelma UNEP:lle laatimassaan raportissa Metal Recycling: Opportunities, Limits, Infrastructure uutta lähestymistapaa. Yksittäisiin aineisiin keskittymisen sijasta lähtökohdaksi pitäisi ottaa itse tuote ja pohtia, miten mahdollisimman suuri osa sen sisältämistä metalleista voitaisiin käyttää uudelleen. Heiskanen nauraa, että menneinä vuosikymmeninä tehtävä oli yksinkertaisempi – ruuveilla kootut perus-Nokiat oli helppo purkaa osiin ja lajitella kierrätykseen. Nykyisin tilanne on toinen.

– Kuinka monta ruuvia näet tässä älypuhelimessa? Nolla tietenkin, koska ruuvien kiertäminen vaatii kallista ihmistyövoimaa, kun taas tämän liimaaminen voidaan jättää koneen tehtäväksi.  Ja tuo taas sisältää yli 60 alkuainetta. Sellaisen tehtaan rakentaminen, jolla sen kierrättäminen onnistuu, ei olekaan ihan helppo juttu, Heiskanen osoittaa pöydällä olevaa tablettia.

Talous hyötyy, luonto kiittää

Monimutkaisten kierrätyslaitosten suunnittelu ja toteuttaminen vaatii siis runsaasti fysiikan ja kemian osaamista – ja paljon rahaa. Kierrättäminen on silti kannattavaa, sillä ”urbaanit kaivokset”, eli jo käytössä olevat metallivarat kasvavat koko ajan. Raportin mukaan niiden suuruus vaihtelee kehittyneissä maissa kymmenestä viiteentoista tonniin asukasta kohden ja koko maailman volyymin on ennustettu jopa kymmenkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Kierrättämällä materiaali saadaan yleensä käyttöön edullisemmin kuin louhimalla maaperästä ja myös energiaa ja vettä kuluu huomattavasti vähemmän.

Raportti korostaa, että monen metallin kohdalla on jo saavutettu hyviä tuloksia: esimerkiksi ruostumattoman teräksen, nikkelin, kuparin, sinkin ja tinan kierrätysprosentit ovat parantuneet merkittävästi. Haasteellisempaa on etenkin harvinaisten maametallien talteen saaminen. Ne ovat määrällisesti pieni mutta toiminnallisesti välttämätön osa kulutuselektroniikassa; lisäksi niiden kysyntä kasvaa tulevaisuudessa aurinkopaneelien, tuulivoimaloiden ja sähköautojen yleistymisen myötä.

Suomi kärsii koostaan

Ekologisuus on muodikasta ja kierrätys kiinnostaa: Heiskasen ja hänen tutkijatoveriensa raporttikin on ladattu UNEP:n sivuilta yli 64 000 kertaa. Tärkein materiaalien uusiokäyttöä vauhdittava tekijä on kuitenkin raha. Raportti korostaa, että kierrätyskin on ennen kaikkea taloudellista toimintaa, jolle politiikan on taattava riittävät toimintaedellytykset.

Suomi on kansainvälisessä vertailussa ahkera kierrättäjä, mutta parantamisen varaa on vielä runsaasti. Heiskasen mukaan suurin ongelma on väestön koko ja hajanaisuus.

– Tiheästi asutussa Keski-Euroopassa on helppo saada tarpeeksi romua toiminnan kannattamiseen. Suomessa tämä onnistuu vain Helsinki-Turku-Tampere -akselilla. Esimerkiksi myydyistä kännyköistä vain kymmenen prosenttia tulee kierrätykseen. Sinne ne jäävät piirongin laatikoihin, itse kullakin.

Raportista poimittua

  • Metallintuotannon osuus maapallon energiankulutuksesta ja hiilidioksidipäästöistä on noin kahdeksan prosenttia.
  • Kierrättämällä saavutettava energiansäästö on merkittävä; esimerkiksi teräksen kohdalla 37–78 prosenttia.
  • Elektroniikassa käytettävästä kullasta, hopeasta ja palladiumista vain kymmenisen prosenttia saadaan talteen ja uudelleen käyttöön.

Metal Recycling: Opportunities, Limits, Infrastructure. Tekijät: Markus Reuter, Christian Hudson, Antoinette van Schaik, Kari Heiskanen, Christina Meskers ja Christian Hegelüken.

YK:n ympäristöohjelma UNEP:n julkaisema raportti (unep.org)

Lähde: Aalto-yliopisto
Kuva: Ekofokus

0 kommenttia:

Lähetä kommentti