Plankton voi syödä ja siirtää mikrokokoista roskaa meren ravintoverkossa

SYKEn tutkijat ovat ensimmäistä kertaa pystyneet osoittamaan mikromuovin kulkeutuvan meren ravintoverkossa. Tutkimuksessa saatiin myös lisätukea oletuksille, että monet planktoneliöt eivät pysty erottelemaan muovinkappaleita luontaisen ravinnon joukosta, vaan syövät myös muovia.
Bosmina-vesikirppu, jonka suolesta mikroskooppikuvassa erottuvat sen syömät fluoresoivat muovikuulat. Kuva: Outi Setälä. 

"Vaikka pienet pyöreät muovikuulat poistuivat äyriäisplanktonista luontaisesti, ei vielä tiedetä kuinka erikokoiset ja -muotoiset luonnossa esiintyvät muovikappaleet käyttäytyvät eliöiden sisuksissa", toteaa vanhempi tutkija Outi Setälä Suomen ympäristökeskuksesta.

Tulokset ovat EU-rahoitteisesta hankkeesta, jossa SYKEn tutkijat keräsivät mikroroskanäytteitä merestä ja seurasivat pienten muovikappaleiden kulkeutumista ravintoverkossa laboratorio-olosuhteissa.

Tutkimuksen laboratoriokokeissa eläinplanktonille syötettiin fluoresoivia, 10 mikrometrin (µm) kokoisia muovikuulia, ja seuraavassa vaiheessa muovia syöneitä planktoneläimiä, kuten hankajalkaisäyriäisiä ja monisukasmadon toukkia syötettiin suuremmille äyriäisille. Kokeissa havaittiin monien eri lajien ottavan ruokaillessaan sisäänsä myös muovia. Muovi kulkeutui näiden eläinten mukana seuraavalle ravintoportaalle.

Roskahaavilla Itämerestä kerättyjä mikroroskanäytteitä analysoidaan paraikaa. Tulokset valmistuvat 2014 aikana. Aikaisemmat tutkimukset Ruotsin länsirannikolta kertovat meren pintaveden sisältävän joitakin kymmeniä murusia ihmisperäistä roskaa litraa kohti.

Meridirektiivi kiinnitti huomion roskaan

Merten roskaantuminen on ollut viime vuosina kasvavan mielenkiinnon kohteena. Yksi syy tähän on EU:n meristrategiadirektiivi, jossa kuvataan merien tilaa yhdentoista kuvaajan, muun muassa meriroskan määrän avulla. Tämä kuvaaja sisältää sekä suuremman, ihmissilmälle näkyvän roskan, että mikroskooppisen pienet roskahiukkaset. Nykytiedon valossa suurin osa meriroskasta on peräisin maalta ja koostuu muovista.

Mikroroskaksi kutsutaan alle 5 millimetrin kokoista roskaa. Sen olemassaoloon on alettu kiinnittää huomiota vasta viimeisen vuosikymmenen aikana.

"Mikromuovikappaleet voivat päätyä mereen esimerkiksi teollisuuden päästöistä tai yhdyskuntajätevesissä, jonne niitä kertyy arkisista kuluttajatuotteista. Esimerkiksi joissakin ihonkuorinta-aineissa ja hammastahnoissa käytetään valmisteita, jotka sisältävät pieniä hiovia muovikappaleita. Osa merien mikromuoveista puolestaan syntyy hajoamalla suuremmista muovikappaleista", toteaa tutkija Outi Setälä.

Pienet muovinkappaleet voivat olla haitaksi meriympäristölle, mutta tutkimustietoa asiasta on toistaiseksi suhteellisen vähän. Ongelmallisinta on se, että mereen päätynyttä mikromuovia ei sieltä voi poistaa.. Sen sijaan sitä kertyy meriin jatkuvasti lisää eri lähteistä.

Muovin muita ongelmia ovat sen pysyvyys ja ominaisuus kerryttää itseensä haitallisia aineita ympäröivästä merivedestä.  Muovi hajoaa luonnossa äärettömän hitaasti.
Mikromuovin päätyminen mereen tulisi estää

"Jos mikromuovin kertymiseen meriympäristöön ei puututa, voidaan olla edesauttamassa uudenlaisen ympäristöongelman syntymistä.  Koska muovihiukkaset ovat samankokoisia kuin monien merieliöiden luontainen ravinto, on mahdollista, että mikromuovi kertyy merten ravintoverkkoihin vapaan veden ja pohjan eliöyhteisöjen kautta", Outi Setälä kuvailee.

Setälän tutkimus on osa EU:n rahoittamaa hanketta, jossa on pyritty lisäämään tietoa ja antamaan neuvoja EU:n meristrategiadirektiivin meren hyvän tilan kuvaajien soveltamiseen.  Painopiste on huonosti tunnetuissa kuvaajissa, joita ovat ravintoverkot, vieraslajit, roskaantuminen ja vedenalainen melu.
Lähde: SYKE

0 kommenttia:

Lähetä kommentti