Otetaan Talvivaarasta opiksi

A-studio Talk’issa keskusteltiin Talvivaaran Kaivososakeyhtiön ongelmista. Keskusteluun osallistuivat Talvivaaran viestintäpäällikkö, paikallinen ympäristöviranomainen sekä kansanedustajat Mauri Pekkarinen (Kesk.) ja Anni Sinnemäki (Vihr.). Vielä ohjelman aikana ei tullut selväksi, miksi kaivoksen toimitusjohtaja oli perunut osallistumisensa keskusteluun.

Talvivaaran ongelmat tiivistyvät siihen, että innovatiivisena myytyä teknologista prosessia ei ole saatu vielä luotettavasti toimimaan. Jos rahaa ei tule tuotteiden myynnistä eikä edes sijoittajilta, ollaan pian konkurssissa. Se on yksinkertaista. Toimittajan kysymys siitä, missä on tehty virheitä on aiheellinen, mutta myös osin ongelmallinen. Virheitä nimittäin löytyy kaikesta inhimillisestä toiminnasta. Mitä virheitä urheilukisoissa neljännelle sijalle jäänyt on tehnyt? Virheeksi riittää se, että todellisuuden asettamat haasteet ovat  kovempia, mihin pystytään vastaamaan. Liiketoimintaan ja spekulatiiviseen teknologiaan liittyvät riskit ovat luonteeltaan tällaisia – aina ei yksinkertaisesti onnistuta. Se on elämää.

Kävi Talvivaaran kaivokselle lopulta miten tahansa, voitaisiin siitä kuitenkin jo ottaa opiksi. Kun vaakalaudalla on merkittävät ympäristöarvot, liiketoiminnan käynnistämiseen tulisi soveltaa tiukasti kontrolloitua prosessia. Toki tälläkin hetkellä on erilaisia menettelyjä, mutta eikö mallia voisi ottaa esimerkiksi lääketeollisuudesta ja siitä millaista tietellistä näyttöä edellytetään uusien lääkkeiden kohdalla. Kyse on pitkälti siitä, miten paljon luontoa arvostetaan. Uutta teknologiaa tulisi testata aluksi laboratorio-oloissa, josta edetään asteittain kohti todellista käyttötilannetta, mikäli komplikaatioita ei ilmene. Tottakai tämä nostaa liiketoiminnan käynnistämisen kustannuksia, mutta on kuitenkin parempi käyttää rahat tutkimukseen, josta joka tapauksessa opitaan jotain, kuin sen sijaan tehdä mittavia ympäristövahinkoja, joita joudutaan vuosikausia korjaamaan.

Toinen ongelma liittyy globalisaatioon. Aikoinaan kaivoshakemuksen ministerinä hyväksynyt Pekkarinen jo haastattelussa pelotteli sillä, kuinka Talvivaara tai jokin sen johdannainen voisi joutua ulkomaisiin käsiin. Tällöin ympäristöetujen valvonta kävisi huomattavasti vaikeammaksi kuin nykyisessä tilanteessa, jossa Suomen valtion sijoitusyhtiö Solidium on Talvivaaran suurimpana (16,7 %) omistajana. Vaan miksi suomalaisilla luonnonvaroilla pitäisi käydä kauppaa noin typerällä tavalla? Eikö riitä – ja eikö olisi kaikin puolin kannattavampaa – pitää kaivosten hallinta suomalaisissa käsissä ja myydä mahdollisimman pitkälle jalostettuja lopputuotteita maailmalle? Osmo Soininvaaran esittämä kaivoslain muutos olisi askel oikeaan suuntaan.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti