Onko ilmastonmuutos tauolla?


Kun ilmaston lämpeneminen on hidastunut kuluneen 15 vuoden aikana ovat jotkut tahot väittäneet, että lämpeneminen on pysähtynyt, eikä tulevaisuudesta ole mitään huolta.

Tosiasia kuitenkin on, joka perustuu mittauksiin ilman lämpötilasta, jonka mukaan keskilämpötilan nousu on hidastunut  viimeisten 15 vuoden aikana, mutta ei pysähtynyt.

Tarkastellaanpa

Kun otetaan huomioon tupla La Niñan (double La Niña) vaikutus yhdessä auringon minimin, sekä lisäksi korkeaan aerosoli pitoisuuteen (pienhiukkaset kuten rikki ja noki) jotka estävät säteilyä ilmakehässä niin herää kysymys, "miksi se ei ole jäähtynyt"? Vastaus kuuluu, "koska se ei ole jäähtynyt". Merkittävä suuntaus lämpenemiseen on yli 30 vuoden ajalta mitattu lämpötilan seuranta, joka kertoo lämpenemisen jatkuvan. Huolimatta sarjasta pakotteita joiden olisi pitänyt jäähdyttää, meillä olikin mittausten mukaan lämpimin mitattu vuosikymmen vuodesta 1850.

Ilmakehän hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) [1] ja typpioksiduuli (N2O) [1] ovat kasvaneet suuremmiksi kuin koskaan ainakin viimeiseen 800000 vuoteen. CO2-pitoisuus on kasvanut 40% esiteollisesta ajasta, ensinnäkin fossiilisten polttoaineiden käytön päästöistä ja toiseksi maankäytön muutoksista. Valtameret ovat sitoneen 30% ihmisen toimminnasta aiheutuvista CO2 päästöistä, joka happamoittaa meriä.
[1] metaani + 150% ja typpioksiduuli, eli ilokaasu + 20%)1750-2011

Ilmaston lämpenemisenjärjestelmä on yksiselitteinen jo 1950-luvulta lähtien, monet havaitut muutokset ovat ennennäkemättömiä vuosikymmeniin, jopa vuosituhansiin.

Jokainen kolmesta edellisestä vuosikymmenestä on ollut peräkkäin lämpimämpi Maan pinnalla kuin koskaan aikaisemmasta vuosikymmenestä, vuodesta 1850 lähtien.

Pisimpään mitatut alueelliset suuntaukset ovat riittävän täydellisiä (1901-2012), lähes koko planeetan pintalämpötilat ovat lämpenemässä.

Monet ilmaston ääri-ilmiöt ja tapahtumat on huomioitu vuodesta 1950. On hyvin todennäköistä, että kylmien päivien ja öiden määrä on vähentynyt, kun taas lämpimien päivien ja öiden määrä on lisääntynyt maailmanlaajuisesti.

Ihmisen vaikutus ilmastojärjestelmään on selkeä. Tämä käy ilmi kasvavista kasvihuonekaasujen pitoisuuksista ilmakehässä.

Meret ja jäätiköt

Merien lämpenemistä hallitsee lisääntynyt lämmön varastoituminen, mikä vastaa yli 90% lämpöenergiasta joka on kertynyt vuosien 1971-2010 aikana. On käytännössä varmaa, että ylempi meren kerros (0-700 m) lämpeni 1971-2010, ja todennäköisesti lämpenemistä tapahtui jo vuodesta 1870 vuoteen 1971.

Parin viime vuosikymmenen aikana Grönlannin ja Etelämantereen jäätiköt ovat menettäneen massaansa. Jäätiköt ovat jatkaneet sulamistaan lähes maailmanlaajuisesti. Arktinen merijää ja pohjoisen pallonpuoliskon lumipeite on vähentynyt.

Merenpinnan nousu 1900 luvun puolivälistä on ollut suurempi kuin keskimäärin kahden vuosituhannen aikana. Vuosina 1901-2010, maailmanlaajuinen merenpinta nousi 0,19 [,17-+0,21] m.

1970 luvun alusta jäätiköiden massan hävikki ja meren lämpölaajeneminen yhdessä selittävät noin 75% havaitusta maapallon merenpinnan keskimääräisestä noususta. Vuosina 1993-2010, maapallon keskimääräisen merenpinnan nousu on sopusoinnussa merien lämpölaajenemisen, jäätiköiden muutosten, Grönlannin- ja Antaktiksen jääpeitteen sulamisen kanssa.

Tulevaisuus

Jatkuvat kasvihuonepäästöt aiheuttaa lämpenemistä ja muutoksia kaikkeen. Ilmaston lämpenemisen hillitseminen edellyttää huomattavaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä. Todennäköisesti kasvavat kasvihuonekaasupäästöt johtaa maapallon keskilämpötilan kohoamiseen, jopa viidellä asteella vuosisadan loppuun mennessä.

Maailmanlaajuisesti valtamerien lämpeneminen  jatkuu 21. vuosisadalla ja lämpöä kertyy syvempiin vesikerroksiin, joka vaikuttaa merivirtauksiin.

On hyvin todennäköistä, että Jäämeren jääpeite supistuu ja ohenee entisestään. Pohjoisella pallonpuoliskolla lumipeite vähenee 21. vuosisadalla, ja maapallon keskimääräinen pintalämpötila nousee. Maailmanlaajuisesti jäätiköiden volyymi supistuu edelleen.

Globaalisti merenpinnat jatkavat nousuaan 21. vuosisadalla. Kaikissa skenaarioissa merenpinnan nousu on hyvin todennäköisesti suurempi kuin 1971-2010 lisääntyneen valtameren lämpenemisen, ja jäätiköiden sulamisesta johtuen.

21. vuosisadan loppuun mennessä on hyvin todennäköistä, että merenpinnan taso nousee valtamerialueilla, jopa metrillä. Suurin osa maailman rannikoista joutuu kokemaan merenpinnan muutoksen.

Ilmastonmuutos vaikuttaa hiilen kierron prosesseihin tavalla, joka lisää CO2:a ilmakehään. Lisää hiilen määrää meressä ja kasvattaa meren happamoitumista.

Kumulatiiviset CO2-päästöt määräävät pitkälti globaalin keskilämpötilan nousua myöhään 21-luvulla ja sen jälkeen. Suurin osa ilmastonmuutoksesta kestää vuosisatoja, vaikka CO2-päästöt olisi pysähtyneet. Tämä merkitsee huomattavaa ilmastonmuutoksen vaikutusta menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden CO2-päästöistä.

Suurin osa ihmisen toiminnasta aiheutuva ilmastonmuutos johtuu CO2-päästöistä ja on peruuttamaton monen vuosisadan aikana.

Pintalämpötilat pysyvät suunnilleen vakiokorkeina vuosisatoja täydellisen päästöjen lopettaminen jälkeen, ihmisen aiheuttamista CO2-päästöistä. Koska pitkään lämmönsiirrot jatkuvat meren syvyyteen, niinpä meren lämpeneminen jatkuu vuosisatoja. Skenaariosta riippuen, noin 15-40% vapautuneesta CO2 pysyy ilmakehässä yli 1000 vuotta.

Jatkuva jäätiköiden sulaminen aiheuttaa lisääntyvää merenpinnan nousua, ja osa jäätiköiden menetyksistä saattaa olla peruuttamattomia. On suuri luottamus siitä, että jatkuva lämpenemisen nousu ylittää kynnyksen jossa Grönlannin jäätiköt sulaisivat täydellisesti pitkällä ajanjaksolla, joka aiheuttaisi keskimääräisen merenpinnan nousua jopa 7 metriä.

Tämänhetkisten arvioiden mukaan kynnys on suurempi kuin n. 1° C, mutta alle n. 4° C maapallon keskimääräisen maapallon lämpenemisen suhteessa esiteolliseen aikaan.

Ilmastonmuokkaus

Menetelmät, joilla pyritään tietoisesti muuttamaan ilmastonmuutoksen lämmittävää vaikutusta on ilmastonmuokkaus  (geoengineering), jota on ehdotettu. Esteenä epäillään olevan kattavia kvantitatiivisia arvioita, aurinkoenergian säteilyn hallinnasta SRM (Solar Radiation Management), sekä hiilidioksidin poistomenetelmistä CDR (Carbon Dioxide Removal), ja niiden vaikutusta ilmastojärjestelmään.

CDR menetelmällä on biogeokemiallisia ja teknologisia rajoituksia niiden mahdollisuuksista maailmanlaajuisesti. Ei ole riittävästi tietoa määrittämään, kuinka paljon CO2-päästöjä voitaisiin vähentää CDR:n avulla.

Mallinnuksen mukaan SRM menetelmä - jos on realisoitavissa - onko sillä potentiaalia mahdollisuutta estää maapallon lämpötilan nousua? SRM menetelmä myös muuttaa globaalia vesikiertoa, ei laskisi ilmakehässä olevaa hiilidioksidin määrää - se  voi jopa kasvaa - eikä vaikuttaisi merien happamoitumisen etenemiseen.

Jos SRM menetelmä lopetettaisiin jostain syystä, maapallon keskilämpötila voi nousta äkillisesti useilla asteilla kasvihuonekaasupäästöjen pakottamana. CDR ja SRM menetelmät aiheuttavat sivuvaikutuksia ja pitkän aikavälin vakavia ympäristöriskejä maailmanlaajuisesti.

Lopuksi

Jos kuvittelet lämpenemisen pysähtyneen, kuten alussa mainittiin, ja ilmastotutkijat olisivat voineet olla väärässä, tai ilmaston lämpeneminen on pienempi ongelma kuin ennusteet, olet hyvin todennäköisesti tuudittautunut väärään tulevaisuuden tunteeseen.

Seuraavaksi kun El Niño aiheuttaa lämpenemisen Tyynenmerellä ja auringon sykli saavuttaa normaalin maksimin, sekä kehitysmaat saavat vähennettyä aerosolipäästöjään, tullaan havaitsemaan kiihtyvä ilmastonlämpeneminen.

Lue myös:
Kuvat: Nasa, Wikimedia Commons, Ilmasto-opas

0 kommenttia:

Lähetä kommentti