Itämeren paperipuistot

Jopa yli puolelta Itämeren suojelualueista puuttuu riittävät hoito- ja käyttösuunnitelmat.

Läjitys, rakentaminen ja kalanviljely ovat yleisimmin kiellettyjä toimintoja Itämeren suojelualueilla. HELCOMin vastikään julkaisema raportti osoittaa kuitenkin, että suurimmat uhat alueille ovat rehevöityminen, kaupallinen kalastus ja yleinen saastuminen. Nykyiset hoito- ja käyttösuunnitelmat eivät kuitenkaan useimmiten käsittele näitä uhkia.

– Kaupallisen kalastuksen on todettu olevan uhka yhdeksälle kymmenestä suojelualueesta. Silti kalastus mainitaan vain noin puolessa hoito- ja käyttösuunnitelmista ja vielä harvempi suunnitelma sisältää rajoituksia kalastukselle. Merkittävää on myös se, että pohjatroolaus on sallittu lukuisilla suojelualueilla, vaikka se on sama kuin, että maalla olevissa kansallispuistoissa sallittaisiin sääntelemätön metsänhakkuu, sanoo Hanna Paulomäki, Oceanan Itämeriprojektin päällikkö.

Itämerimaat ovat sitoutuneet kehittämään ja toimeenpanemaan kattavat hoito- ja käyttösuunnitelmat mereisille suojelualueille. Mutta toistaiseksi useimmat maat eivät täytä näitä velvoitteita; hoitosuunnitelmia ei joko ole ollenkaan, tai ne käsittelevät vääriä toimia tarkoittaen sitä, että monet suojelualueet ovat olemassa vain paperilla. 12% Itämerestä on nimetty suojelualuiksi. Kansainvälisesti katsottuna luku on huomattava, koska maailman meristä vain noin 3% on suojeltu. Suuri luku ei kuitenkaan riitä, jos yleisimpiä uhkia ei ole säännelty millään tavalla.

Yleisimmät suojelualueilla kielletyt toiminnot ovat läjitys, rakentaminen ja kalanviljely sekä tursimi, metsästys ja maa-alueille rakentaminen.

Kuitenkin HELCOMin lokakuussa julkaisema raportti osoittaa, että eniten suojelualueita uhkaa rehevöityminen, kaupallinen kalastus ja yleinen saastuminen.

Kaupallista kalastusta pidetään olemassa olevana uhkana 60% nykyisistä suojelualueista ja mahdollisena uhkana 30% alueista. Silti alle puolet hoito-ja käyttösuunnitelmista edes mainitsee kalastuksen.

– Joihinkin uhkiin on helpompi puuttua hoito- ja käyttösuunnitelmissa kuin toisiin. Rehevöitymisen hillitseminen vaatii toimia kansallisella ja koko Itämeren tasolla, mutta kalastus vaikuttaa suoraan alueen suojeluarvoihin ja sitä säätelemällä, voidaan positiivisia vaikutuksia saada nopeastikin, Paulomäki toteaa.

Mereisiä suojelualueita perustetataan suojelemaan merien herkkiä lajeja ja luontotyyppejä. Jos suojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitelmat ovat asianmukaiset, ne ovat tehokas keino palauttaa ja ylläpitää luonnon monimuotoisuutta sekä kestäviä kalakantoja.

Lähde: Oceana
Kuva: Ekofokus

0 kommenttia:

Lähetä kommentti