Kemikaalien käytöstä hyötyä maatalouden valumavesien puhdistuksessa

Kemikaalien käytöstä maatalouden ravinnevalumien puhdistamisessa on saatu osin lupaavia tuloksia. EU-rahoitteisessa suomalais-virolaisessa Active Wetlands -hankkeessa tutkittiin sitä, voiko esimerkiksi rautasulfaattia käyttää tehostamaan kosteikkojen fosforinpoistoa, tai voiko kemikaaleja muuten soveltaa maatalouden valumavesien puhdistukseen.

Nyt päättyneen tutkimushankkeen menetelmiä testattiin kolmen vuoden ajan kaikkiaan kahdessakymmenessä kohteessa Varsinais-Suomessa ja Etelä-Virossa Rahingen alueella. Saatujen tulosten mukaan kemikaali sitoi keskimäärin 60 prosenttia tutkimuskohteiden ojavesien liukoisesta fosforista. Kemikaalit toimivat sitä paremmin, mitä enemmän liukoista fosforia vedessä oli.

“Sopivimmat kohteet näille menetelmille ovat pieniä ojia, joiden valumissa on korkeita fosforipitoisuuksia. Fosforipitoisia vesiä voi tulla esimerkiksi eläinten jaloittelupihoilta, laidunten ruokintapaikoilta tai alueilta, joissa varastoidaan ja käsitellään lantaa”, kertoo erikoistutkija Risto Uusitalo MTT:stä. ”Sopivan paikan valinta on tuloksen kannalta olennaista.”

Active Wetlands -hankkeessa testattiin MTT:ssä kehitettyä yksinkertaista rakeisen kemikaalin annostelijaa, jonka avulla voidaan lisätä veteen virtaaman ja pitoisuuden mukaan tarpeellinen määrä saostuskemikaalia.

Nuutajärven alueen kymmenellä tutkimuskohteella poistetun fosforikilon hinnaksi tuli keskimäärin 180 euroa, summan vaihdellessa 45 eurosta 450 euroon. Hinta nousi sitä korkeammaksi mitä alhaisempi veteen liuenneen fosforin pitoisuus oli. Tällöin kemikaalia kului paljon suhteessa poistetun fosforin määrään.

”Menetelmä on kustannustehokkain fosforipitoisimmissa ns. hotspot -kohteissa, eikä se sovellu kovin hyvin esimerkiksi tavanomaisten, pelloilta tulevien valumien puhdistukseen”, sanoo tutkija Kauko Koikkalainen MTT:stä.

”Parhaimmillaan kustannustehokkuus on samaa luokkaa verrattuna hyvin toimiviin, patoamalla tehtyihin pelloilta tulevien valumavesien käsittelyä varten rakennettuihin kosteikkoihin. Tällaisen ’tavanomaisen’ kosteikon kustannustehokkuus heikentyy selvästi, jos sen rakentamisessa joudutaan käyttämään paljon massiivikaivua”, toteaa tutkimusinsinööri Jari Koskiaho SYKEstä.

Maatalouskosteikot pidättävät parhaimmillaan tehokkaasti pelloilta ja muualta maataloudesta vesiin joutuvia ravinteita, mutta liukoisen fosforin poistajina ne eivät yleensä toimi hyvin. Kemikaaleja voidaan käyttää kosteikkojen yhteydessä tehostamaan tämän fosforijakeen poistoa. Rautasulfaattiannostelija voidaan sijoittaa kosteikon ylä- tai alapuolelle, riippuen siitä halutaanko rautasulfaattisakka kerätä kosteikkoon vai ei. Pellolle rautaan sidottua fosforia ei kuitenkaan kannata levittää, koska se ei ole kasveille käyttökelpoinen fosforin lähde.

”Kemikaalien käsittelyssä ja annostelussa on syytä olla huolellinen, koska niiden yliannostus voi vaikuttaa vesieliöstöön. Senkin vuoksi kemikaalien käyttö tulisi rajoittaa kuormittavimpiin kohteisiin, ja niiden toimintaa on syytä seurata säännöllisesti.”, sanoo erikoistutkija Risto Uusitalo.

Viljelijät myönteisiä uusille menetelmille

Hankkeessa kartoitettiin myös viljelijöiden asenteita maatalouskosteikkojen rakentamiseen ja valmiutta ottaa käyttöön hankkeessa tutkittuja ns. aktiivisia menetelmiä. WWF Suomen teettämän kyselyn toteuttajana oli Suomen Gallup Elintarviketieto Oy ja siihen vastasi 372 viljelijää Uudenmaan ja Varsinais-Suomen alueelta. Mukana oli niin kasvinviljely- kuin eläintilojakin.

Vastaajista yli kolmannes arveli, että toimiessaan kemikaalit lisäävät kosteikkojen perustamisen houkuttelevuutta ja neljännes vastaajista oli valmis ottamaan käyttöön kemiallisia menetelmiä omilla maillaan. Myönteisimmin kemikaaleihin suhtautuvat ne, joilla on jo perustettuna kosteikko. Kyselyssä yli 60 prosenttia vastaajista halusi myös lisää tietoa liukoisesta fosforista ja sen valumien torjunnasta.

”Viljelijät näyttävät suhtautuvan hyvinkin ennakkoluulottomasti ja myönteisesti uusiin innovaatioihin maatalouden vesiensuojelun edistämiseksi”, sanoo suojeluasiantuntija Elina Erkkilä WWF Suomesta.

Active Wetlands -hankkeen toteutuksesta vastasivat Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), Turun ammattikorkeakoulu, Suomen ympäristökeskus (SYKE), WWF Suomi, Eesti maaülikool sekä WWF:n virolainen sisarjärjestö ELF.

Active Wetlands – the use of chemical amendments to intercept phosphate runoffs in agricultural catchments -raportti »» (pdf)

Lähde: WWF Suomi

0 kommenttia:

Lähetä kommentti